|
Rivitalon takapihalle oli aikoinaan, jo rakennusvaiheessa laskettu betonilaatasto, jonka alla oli suoraan perustustasolle tiivistetty ja tasaiseksi jyrätty murskepatja. Sen ansiosta betonilaattapohja oli säilyttänyt suoruutensa erinomaisesti eikä routimisen jälkiä ollut lainkaan. Kun tämän päälle nyt ryhdyttiin rakentamaan terassia, lähtökohta oli siis oikein hyvä. Vain muutamaan, hiukan painuneeseen kohtaan oli syytä laittaa kiiloja koolauspuiden oikaisemiseksi. Terassin materiaaliksi oli valittu lämpökäsitelty mänty sekä pohjaan että kansilaudoitukseen. Kansilautojen kiinnittäminen kolauksiin poikkeaa totutusta. Lankun molemmissa sivuissa on ura - tavallaan naaraspontti - joka sovitetaan pienen, ruskean, pakkasta ja UV-säteilyä kestävän kiinnityspalan vastaavaan "urosponttiin". Kiinnityspalat kiinnitetään koolauspuihin ruostumattomilla teräsruuveilla. Nämä klipsit jäävät piiloon lattian rakoihin ja samalla lautojen välit pysyvät automaattisesti saman levyisinä. "Pintakäsittelyn suhteen on kolme eri vaihtoehtoa", Väänänen opastaa. "Sen voi jättää kokonaan käsittelemättä, jolloin pinta harmaantuu muutamassa kuukaudessa. Toinen vaihtoehto on suojata se UV-säteilyn harmaannuttavalta vaikutukselta pigmentoidulla puuöljyllä. Kolmas, hieman vähemmän käytetty on maalaaminen." Jos pinta pääsee harmaantumaan joko sen takia, ettei sitä ole käsitelty tai siksi, että huoltoväli on venähtänyt liian pitkäksi, kyse on vain pinnasta. Itse puu ei ole muuttunut millään tavalla huonommaksi. Harmaan pinnan saa pois joko hiomalla - ruskea, lämpökäsitelty puu löytyy heti alta - tai se voidaan pestä parvekkeiden ja terassien pesemiseen tarkoitetulla liuoksella, minkä jälkeen puuöljykäsittely uusitaan. Huolto kannattaa tehdä parin vuoden välein; paahteisella paikalla, jossa rasitus on suurempi jopa joka vuosi. Kannattaa ehkä harkita myös huollon ajoittamista syksyyn, ennen talven tuloa, joka myös aiheuttaa puulle omaa rasitustaan.
Joka Kodin Asuntomarkkinat 18.5.2007 |
| >Lisää rakennus- ja remonttitietoa |