Olohuone tilanjakajalla monikäyttöiseksi
Pitkänmallisen olohuoneen takaosa piti rauhoittaa parivuodetta varten. Varsinaista väliseinää ei haluttu tehdä, sillä nurkasta olisi tullut kovin pimeä. Ari suunnitteli ratkaisuksi keskeltä avoimen tilanjakajan. Alaosa verhoiltiin noin metrin korkeuteen toiselta puolelta valkoiseksi kuultolakatuilla vanerilevyillä, katonrajaan tuli parinkymmenen sentin korkuinen kappa ja siinä välissä on tarpeen mukaan sivuun vedettäviä sermejä. Keskelle pantiin kaksi vaakalautaa, jotka muodostavat pystypuidensa kanssa käyttökelpoisen säilytyslokerikon. Tämä on oivallinen ratkaisu senkin takia, että taakse jäävä tila on varsin ahdas eikä varsinaisille yöpöydille jäänyt tilaa.
Sermit ripustettiin verhokiskoon. Niiden kehykset valmistettiin rimoista, joiden väliin pingotettiin sopiva, sievä kangas. Kehysten alaosaa ohjaavat aivan tavalliset naulat, jotka kulkevat alapuolella olevan laudan pintaan sirkkelillä ajelluissa urissa.
Tilanjakajan alustana oli uiva parketti. Turvallisin ratkaisu oli siis kiinnittää alajuoksu siihen elastisella liimamassalla, joka mahdollistaa parketin elämisen. Seinään kiinnitettiin pystypuu, jonka yläpää mitattiin keskelle tulevan ylemmän vaakalaudan - siis tuon edellä mainitun, lokerikon yläpintana toimivan, yläpinnaltaan uritetun laudan - alapinnan tasalle.
Yläjuoksu propattiin kattoon ja toinen, keskelle huonetilaa tuleva - itse asiassa koko rakennelman jäykistävä, täsmälleen katon ja lattian väliin mitoitettu - pystypuu kiinnitettiin ylä- ja alajuoksuun pitkillä ruuveilla.
Näkyviin jäävät laudan osat oli petsattu jo valmiiksi kirsikanvärisiksi.
Kun "raamit" olivat paikallaan, kiinnitettiin naulaimella pystysuorat välipuut alajuoksuun. Ne oli mitattu sellaisiksi, että alempi vaakapuu tulee niiden varaan. Tämä tehtiinkin seuraavaksi.
Alemman vaakapuun päälle kiinnitettiin taas naulaimella lyhyet, noin 20 cm pitkät pystypuut, jotka muodostavat lokerikon väliseinät. Näiden päälle kiinnitettiin ruuvaamalla ylempi vaakalauta.
Alempi vaakalauta on saman levyinen kuin alajuoksu. Ylempi vaakalauta - se uritettu - saa sen sijaan olla mielellään hiukan alempaa leveämpi. Tämä siksi, että kun vanerilevyt tullaan kiinnittämään alajuoksuun ja alempaan vaakalautaan, ylempi vaakalauta peittää sopivasti levyjen yläreunan.
Kapan runko valmistettiin kiinnittämällä yläjuoksuun viisi vähän yli 20 cm pätkät pystyyn.
Niiden alapäähän kiinnitettiin ylin vaakalauta - kapan pohja - johon kiinnitettiin verhokisko.
Tilanjakajan kapan ja alaosan verhoukseen käytetty, toiselta puolelta valkoiseksi käsitelty vanerilevy oli kaikilta reunoiltaan uritettu. Tämä mahdollistaa sen kiinnittämisen alustaan ruuvattaviin alumiiniprofiileihin, mutta valmistajan ohjeessa annetaan kiinnitykseen useita muitakin vaihtoehtoja: levyt voidaan kiinnittää myös ruuveilla, pienillä nauloilla ja jopa sopivalla liimalla.
Koska asukas ei halunnut käyttää alumiiniprofiilikiinnitystä, levyt kiinnitettiin tällä kertaa viimeistelynaulaimella ylä- ja alareunoistaan. Alempien naulojen paikka laskettiin sellaiseksi, että jalkalista tulisi peittämään ne mutta kun lopputulosta sitten tarkasteltiin, se todettiin niin siistiksi, ettei jalkalistaa välttämättä tarvita ollenkaan.
Koska lokerikon kohdalla olisi näkynyt vuoteen puolelle vanerin käsittelemätön pinta, vanerista leikattiin vielä sopivat kokoiset taustalaput ja liimattiin ne lokeroiden takaosan peitoksi.
Näin saatiin todella pienellä budjetilla aikaan todella suuri muutos. Puutavaran saa liikkeestä myös valmiiksi määrämittaan sahattuna. Silloin täytyy vain olla huolellinen mitatessaan, sillä liike todellakin sahaa tavaran täsmälleen annettujen mittojen mukaan - olivat ne oikein tai väärin.
Lisätietoja:
WISA-Deco -sisustusvaneri (Kymmene)
Joka Kodin Asuntomarkkinat 16.2.2007