
Tiina tuunaa: vedeneristys ja laatoitus

Tiina on osoittautunut erinomaiseksi rakentajaksi: asiastaan innostuneeksi, halukkaaksi oppimaan uutta ja uteliaaksi. Passiivinen "piräs-kii" -miehen tai -naisen rooli ei todellakaan tyydytä. "Mikään yksittäinen työ ei ole ollut ylivoimainen tehdä", Tiina toteaa tyytyväisenä. "En vain ikinä ymmärtäisi tehdä sitä, ellei joku sanoisi mitä tehdään ja missä järjestyksessä." Ja Remontti-Reiska nyökkää hyväksyvästi: "Eihän näissä mitään merkillistä ole, ihmisethän niitä tekevät. Pitää vain tietää aineet ja menetelmät."
Kylpyhuone oli saatu levytettyä ja vuoroon tuli vedeneristys. Sehän tehdään aina ensin seiniin: lattian vedeneristykseen saa ryhtyä vasta sitten, kun seinät on laatoitettu. Se johtuu siitä, että vedeneriste on varsin ohut kalvo, jonka on pysyttävä varmasti ehjänä. Sellainen ei kestä sitä kävelemistä, joka seinien laatoittamisesta välttämättä aiheutuu.
Seiniin siveltiin ensin pohjuste kahteen kertaan, ensimmäinen vedellä puoliksi ohennetulla aineella, joka imeytyy hyvin ja toinen ohentamattomalla liuoksella. Niiden kuivuttua tehtiin varsinainen vedeneristys siihen tarkoitetulla massalla.
Koska kyseessä on hirsirunkoinen talo, johon on koolattu laudalla sementtilevy, elämiseen on syytä varautua. Siksi päätettiin käyttää vahvikekangasta kauttaaltaan niin seinissä kuin lattiassa. Tätä suosittelee myös eristeen valmistaja. Kankaan kanssa eristeestä tulee paljon sitkeämpi.

Vedeneristys aloitetaan sivelemällä runsaasti massaa nurkkiin, hanakulmiin, läpivienteihin ja vastaaviin paikkoihin. Näihin painetaan siveltimen ja tapetointisulan avulla tiiviisti - alle ei saa jääfä yhtään ilmakuplaa - nurkkanauhat tai vahvikekankaan palat, joiden päälle levitetään vielä kerros massaa.

Lopuksi käsitellään isot seinäpinnat samalla tavalla. Massaa on ehdottomasti käytettävä valmistajan ilmoittama määrä neliölle. Sitä ei saa pihtailla!
Laatoitus
Tiina oli valinnut seinälaataksi isonpuoleisen, 20 x 45 cm laatan. Seinälaatan taakse on saatava riittävästi laastia ja tämänkokoinen laatta vaatii kamman, jonka hammastus on vähintään 9 mm. Tarvittaessa pitää käyttää vieläkin isompaa. Kun seinälaatta painetaan kiinnityslaastiin ja hierotaan ja taputellaan se tiiviisti kiinni, sen selkäpuolesta pitää olla vähintään 80 % laastin peitossa. Alussa on syytä irrottaa joku laatta ja tarkistaa, että näin todella tapahtuu.
Laastia ei kannata levittää kovin suurta aluetta kerrallaan, sillä sen "aukioloaika" on rajallinen ja heti kun sen pinta muuttuu vähänkään nahkamaiseksi, se on poistettava ja levitettävä tilalle tuoretta. Tämä saattaa olla petollinen tilanne, sillä laatta tuntuu kyllä tarttuvan vanhenneeseen, "nahkapintaiseen" laastiin, mutta ilo jää aivan varmasti lyhytaikaiseksi. Ne tulevat putoamaan paikaltaan.

Seinien laatoitus aletaan aina toiseksi alimmasta laattarivistä apuriman päälle. Alin rivi pannaan paikalleen vasta lattian laatoittamisen jälkeen.
Lattia
Kun seinät oli laatoitettu, tuli aika vedeneristää lattia. Nurkat ja lattianrajat käsiteltiin nurkkakankaalla samalla tavalla kuin seinien kohdalla tehtiin. Kuten muistetaan, myös lattia on levyrakenteinen, joten sekin käsiteltiin kokonaan vahvikekankaalla.
Eristyksen kuivuttua tehtiin laatoitus. Tiina oli valinnut seinien isokokoisiin laattoihin sopivan lattialaatan, joka onneksi oli huomattavasti pienempää, mosaiikkimaista laattaa. Kylpyhuoneen lattiassa on tunnetusti kaadot, jotka ehkäisevät tehokkaasti ison laatan käytön: tavanomaisen, keskellä lattiaa sijaitsevan lattiakaivon kanssa 10 x 10 cm laatta on käytännössä suurin mahdollinen. Vain pieni laatta pystyy seuraamaan lattian muotoja riittävän hyvin.

Laatat oli kiinnitetty yhteen arkeiksi, jotka helpottavat työtä huomattavasti. Kun todettiin, että arkkien koko sopi hyvin yksiin lattiakaivon kanssa, jako suunniteltiin kaivosta alkaen. Näin sen ympärillä ei tarvitse leikellä arkkeja pieneksi silpuksi. Lattiaan ammuttiin värilangalla ammuttiin apuviivat, joiden mukaan päästiin etenemään.
Massa levitettiin lattiaan tasaisella lastalla ja kammattiin auki. Nyt ei tarvittu seinissä käytetyn kaltaista, isohampaista kampaa vaan tiheää, josta jäi hyvin pienet jäljet. Arkkia ei painettu tiiviisti lattiaan - riitti, kun se laskettiin paikalleen ja siliteltiin hellävaraisesti. Jos laastia pursui laattojen välistä, se poistettiin tuoreeltaan pienellä pahvinpalalla.
Seinistä poiketen lattialaatta vaatii 100 % kiinnittymisen. Sen taustaa ei siis saa jäädä ollenkaan näkyviin laastin alta.
Joka Kodin Asuntomarkkinat 28.9.2007
|