Asemasta asunto - Ellen Jokikunnaksen
remontti Nurmijärvellä alkaa

Ellen Jokikunnas on ostanut itselleen vanhan asemarakennuksen ja kunnostaa siitä itselleen kodin. Joka Kodin Asuntomarkkinat osallistuu hankkeeseen ja kevään 2008 kuluessa seuraammekin useammassa jaksossa, kuinka tämä vanha rakennus muuttaa muotoaan - mutta vain hyvin harkitusti, sopivassa määrin ja oikein materiaalein ja menetelmin:

"Tulehan talosta tulee väkisinkin modernimpi, huonekalut ovat kuitenkin uusia ja seinäpinnat sileämmät, mutta eihän satavuotiaasta mummosta oikeasti kukaan edes halua tehdä 18-vuotiasta tyttöä. Se on huijausta!. Vanhaa ja uutta täytyy tulla sopivassa suhteessa", Jokikunnas sanoo. "Materiaalit on valittava hirsirakenteiden mukaan. Mikä tahansa maali ei käy, tapetit ja kaikki muukin on opeteltava. Ei saa käydä niin, että talo on hengittänyt hyvin 100 vuotta - ja sitten Ellen tukehdutti sen..."

Aseman on suunnitellut 1900-luvun alussa VR:n pääarkkitehti Bruno Granholm (1857 - 1930). Hän on sattumoisin sama mies, joka suunnittelin kuuluisat, kiistanalaiset ja sitten tulipalossa tuhoutuneet VR:n makasiinit Töölössä. Talo on ehtinyt olla monessa käytössä - sodan aikana sen juhlasalia käytettiin kaatuneiden kokoamispaikkana, se on ollut vankilan työsiirtolana ja siellä on harrastettu monenlaista yhdistystoimintaa. Onpa väliin mahtunut 20 vuoden jakso autiotalonakin. Siihen nähden onkin todella huomionarvoista, kuinka hyvässä kunnossa kaikki on pysynyt. "Kulttuurihistorialliset kohteet ovat ylipäätään kiinnostavia - se, että talolla on historia ja tarinoita. Täällä on lukemattomia yksityiskohtia."

Huoneita talossa on ollut paljon. Yhdessä on sijainnut posti, toisessa asemakonttori. Asemapäällikön asunto on sijainnut talon toisessa päädyssä. Alkuvaiheessa talosta on tarkoitus ottaa käyttöön suunnilleen puolet mutta myös muualta otetaan käyttöön alkujaan kolmannen luokan odotussali, joka kunnostetaan ruokasaliksi. Edelliset omistajat olivat aloittaneet kunnostustyöt ja muun muassa viemäreitä on uusittu.

Rakennus on ulkoapäin erinomaisessa kunnossa ja hirret terveitä. Kuntotarkastusta tehtäessä rakennustarkastajat konttasivat innoissaan talon alla ja toivat nähtäväksi virheettömänä säilyneitä1930-luvun sanomalehtiä. Mutta valtiohan teettikin asemansa aikanaan todella viimeisen päälle, kestämään pitkäaikaista, kovaa käyttöä. Laatu näkyy kaikissa yksityiskohdissa, hyvänä esimerkkinä vaikkapa huolellisesti valikoidusta puusta valmistetut ikkunanpuitteet.

Uuneja rakennuksessa on kymmenkunta. Ne säilytetään ja niitä tullaan käyttämään talon pääasiallisena lämmitystapana: ainakin tähänastiset kokeilut ovat osoittaneet, että talo lämpiää niiden avulla hyvin ja lämpö myös pysyy sisällä. Uunien lisäksi asennetaan kuitenkin myös sähköpatterit tavallaan avustavaksi järjestelmäksi. Puuta on saatavissa omasta takaa, jolloin se on ilman muuta myös taloudellisesti kannattavin vaihtoehto.

Katot on maalattu ja aika monta oviaukkoa ja ovea puhdistettu ja maalattu uudelleen - kova työ, mutta oivalliseksi apuvälineeksi on osoittautunut kätevä, laatikkomainen lämmitin, jonka avulla maalinpoisto käy huomattavasti näppärämmin kuin perinteisellä kuumailmapuhaltimella.

Ovissa on ollut paljon koloja ja naarmuja, jotka on pitänyt täyttää ja tasoittaa.

Tätä tehdessä kannattaa muistaa se, että kitattavat kohdat on hyvä maalata ensin pohjamaalilla: monet kitit irtoavat helposti paljaasta puupinnasta.


Lue kaikki osat!

Joka Kodin Asuntomarkkinat 4.1.2008