Kotikäynnillä tehdään pihaportti

Pihan ja tien väliin tarvittiin portti, jotta muksut pysyvät paremmin pihalla eivätkä pääsisi livahtamaan kadulle. Portinpylväät olivat valmiina, joskin hieman kallellaan eri suuntiin; kaksi kookasta betonipilaria. Porttia paikalla ei kuitenkaan ole aikaisemmin ollut.

Asukas halusi pensasaitaan ja muuhunkin ympäristöön sopivan puuportin, jonka hän oli jo hahmotellut valmiiksi paperille: se olisi pystylaudoista tehty, kaksilehtinen portti, jonka yläreuna muodostaisi loivan, alaspäin suuntautuvan kaaren. Väriltään portin tuli olla valkoinen.

Aukko oli niin leveä, että retkahtamisen estämiseksi laudat katsottiin parhaaksi kiinnittää teräksestä valmistettuun runkokehikkoon. Pystylaudat kiinnitettiin sen kahden puolen.

Portinpylväisiin lehdet liitettäisiin säädettävillä saranoilla, sillä pylväiden väli oli alapäässä neljä senttiä kapeampi kuin yläpäässä - eivätkä pylväät toiseenkaan suuntaan ihan pystysuorassa seisseet.

Runkokehikot teetettiin pajalla ja maalautettiin valkoiseksi. Pystylaudat sahattiin valmiiksi 95 mm hienosahatusta, kaikilta reunoiltaan viistetystä laudasta. Oli kätevintä tehdä kahden mittaisia lautoja: lähemmäs pylväitä tuli 115 cm pituiset laudat, keskelle 108 cm pituiset. Laudat maalattiin kokonaan valkoisiksi lukuun ottamatta toista päätä; sehän katkaistaan kuitenkin, kun portin yläreuna muotoillaan kaareksi.

Laudat kiinnitettiin teräsrunkoon 35 mm poraruuveilla. Pitää muistaa, että ruuvin kierteen on lävistettävä koko metalliputken seinämä, jonka paksuus oli tässä tapauksessa 2 mm. Lautoihin porattiin sopivan väljä apureikä: ruuvin ei tule tarttua lautaan kierteillään, vaan kiristää se metallirunkoa vasten.

Laudat kiinnitettiin 15 cm jaolla, jolloin niiden väliin jäi noin 5 cm rako. Toiselle puolelle ne kiinnitettiin vastaavasti näiden väliin, jolloin lopputuloksena on ilmava mutta samalla näkymän kokonaan peittävä rakenne.

Kaikkien lautojen alapäät (ne maalatut) olivat tietysti samalla korkeudella. Kun kaikki laudat oli kiinnitetty, yläreunan kahden mittaiset laudat sahattiin muotoon. Kaaren on oltava tasainen ja symmetrinen molemmilla puolilla ja tässä onkin syytä olla huolellinen: hyvä apuväline on esimerkiksi sähkömiesten käyttämä asennusputki, joka joustaa sopivasti halutunlaiseksi kaareksi. Sahauspinnat hiottiin hiekkapaperilla ja päät sekä ruuvien kannat maalattiin.

Saranoiden paikka määritettiin mittaamalla ensin vaaituskoneella oikea korko molemmin puolin, jotta puoliskot tulevat varmasti samalle tasolle. Vatupassilla tarkastettiin keskiviivat, joihin porattiin reiät lyöntiankkureita varten. Kookkaan lyöntiankkurin sisäpuolella on kierre, joihin L-muotoinen sarana kieputettiin. Tämän etuna on se, että porttilehtiä voidaan säätää myöhemminkin, jos vaikkapa routa joskus tönii pilareita uuteen asentoon. Kun oikea paikka oli löytynyt, sarana kiristettiin paikalleen lukitusmutterilla.

Joka Kodin Asuntomarkkinat 29.5.2009