Vedeneristystyöt.
Vedeneristämisessä ensimmäinen työvaihe on niin sanottu praimerointi. Kunkin valmistajan ohjeessa on mainittu, kuinka sitä laimennetaan eri alustoille ja mille se vedetään raakana.
Levittämisessä sivellin on käytännöllisin siitä syystä, että sen avulla aine saadaan todellakin hierottua syvälle alustaansa, eikä se jää vain ohueksi pintakerrokseksi.
Eri valmistajien aineet ovat erilaisia, joten ohjeisiin on tutustuttava huolellisesti. On varmistuttava myös siitä, että vedeneristystyön eri vaiheissa käytettävät aineet toimivat keskenään: puhutaan tuoteperheistä, ja parasta on ehdottomasti pysyä sen perheen piirissä… Yleensäkin vedeneristeaineet on syytä valita siten, että niillä on VTT:n sertifikaatti.
Kun praimeri on kuivahtanut, päästään tekemään varsinaista vedeneristystä. Valmistajan työohjeissa sanotaan, että nurkkakohdat, levyjen saumat - ja Remontti-Reiskan hyvän tavan mukaan myös ruuvirivien kohdat - vahvistetaan erillisellä kankaalla. Se lisää vedeneristyskalvon paksuutta, ja ennen kaikkea sillä on parempi elämiskyky kuin pelkällä eristekalvolla. Vaikka rakenteet vähän liikkuvatkin, vedeneristekerros pysyy kankaan ansiosta ehjänä.
Nauhat leikataan sopivan mittaisiksi ja painetaan valmiiksi niiden kohdalle levitettyyn massaan. Sitten niiden päälle levitetään siveltimellä uusi massakerros - ne siis tavallaan laminoidaan paikalleen.
Kun nauhat ovat paikallaan, vedeneristemassa levitetään seinälle kahteen kertaan. Tässä on ensiarvoisen tärkeää tarkastaa ohjeiden mukainen menekki - kuinka monta kiloa tai litraa ainetta pitää kulua käsiteltävää neliötä kohden. Tämän määrän on todella kuluttava, tai eristyksestä tulee liian ohut!
Kun seinä on sitten kuivahtanut päästään tekemään laatoitusta. Laatoitus lähtee alhaalta täsmälleen vaakasuuntaisen ja täysin suoran aloitusriman päältä toisesta rivistä alhaalta lukien.
Vaakasuuntainen jako suunnitellaan sellaiseksi, että molempiin reunoihin menee saman levyiset suikaleet. Nurkasta ei siis saa missään nimessä lähteä täydellä laatalla: jos seinät ovat kallellaan johonkin suuntaan, meiltä saattaa pahimmassa tapauksessa loppua leikkausvara ja joudutaan tekemään kapeaa soiroa… naapuri huomaa heti, että nyt on joku vähän epäonnistunut tässä hommassa.
Laastikampa on valittava oikean kokoiseksi. Hammaskoon pitää olla semmoinen, että laatan kiinnityttyä seinälaattojen takapinnasta vähintään 80% on kiinnitysaineen peitossa, lattialaatan kohdalla puolestaan takapinnan pitää olla kokonaan kiinnitysaineessa. Tällä tavalla varmistutaan siitä, että saadaan aikaan riittävän hyvä tartunta.
Laastia ei myöskään saa levittää seinään - tai lattiaan - enempää kuin ehtii kiinnittää laattoja laastin aukioloaikana. Olosuhteista riippuen se saattaa olla viidestä kymmeneen minuuttia; joissain tapauksissa jopa viisitoista. Sen jälkeen kiinnityslaastin pinta alkaa nahkottumaan ja laatta tarttuu vain näennäisesti.
Laatoituksessa käytetään apuna narua, jotta välit pysyvät siististi saman kokoisina.
Laatoituksen jälkeen seinä pestään välittömästi - isoissa tiloissa kätevä apuväline on kahvallinen sieni ja rullilla varustettu pesuämpäri. Narut poistetaan heti pesun jälkeen.
Puhtaus tärkeää lattiallakin
Kun seinät on laatoitettu päästään tekemään lattian vedeneristystä. Seinälaatoituksen aloitusrimat poistetaan, mutta sitä ennen seinään piirretään näkyvät merkit riman kiinnitysruuvien kohdalle. Ne on työn yhteydessä sitten käsiteltävä erikseen.
Lattian vedeneristäminen tapahtuu jokseenkin samoin kuin seinien kohdalla tehtiin: ensin praimeri ( katsotaan taas työohjeesta, mitä juuri tämän alustan kohdalla sanotaan. Esimerkiksi betonilattia on erittäin imukykyinen: sen kohdalla voidaan tehdä niin, että ensimmäisellä kerralla praimeria ohennetaan puolet vedellä, ja sitten - jos ohjeessa niin sanotaan - vedetään päälle vielä toisen kerran ohentamattomana.)
Myös lattialla nurkkiin ja lattianrajaan laitetaan vahvikekankaat. Lattiakaivon kohdalle tehdään kaksinkertainen vahvikekangas, jolla varmistetaan se, että vesi menee vain kaivoon - ei jostain rakosesta lattiarakenteisiin.
Lattiakaivon ja vedeneristeen on sovittava toisilleen: VTT:n sertifikaatissa on mainittu myös se, mitkä kaivot soveltuvat yhteen minkäkin vedeneristeen kanssa. Tämäkin löytyy valmistajan työohjeista.
Tällä kertaa lattiakaivon vedeneristys tehtiin siten, että kun lattiakaivon vahvikekangas oli leikattu, massattu ja laitettu paikalleen (levitetty siten, että se peittää koko kaivon aukon ympäristöineen,) koko lattia käsiteltiin heti perään.
Kun tämä ensimmäinen kerros oli kuivunut, käsittely uusittiin täsmälleen samanlaisena: ensin kaivon vahvikekangas paikalleen, sitten heti perään koko lattian käsittely.
Lattian laatoituksessa jako lasketaan samalla tavalla kuin seinissä: ei ohuenkapeita laatanlastuja laidoille, vaan leikataan sinne kunnolliset, leveät kappaleet. Värilanka on oivallinen apuväline: kun laattoja lähdetään latomaan sillä ammutun, taatusti suoran apuviivan mukaisesti, saumojen kiertymisen vaara on häviävän pieni.
Niin, ne alimmaiset seinälaatat? Ne voidaan kiinnittää joko lattian laatoituksen yhteydessä tai vasta sen jälkeen, kun lattialaatoitus on kuivunut ja kestää päällä kävelyä.
Kun kaikki laatoitukset ovat kuivuneet päästään saumaamaan. Sauma-aineesta tehdään tahnamainen massa joka levitetään leveällä kumilastalla, 45 asteen kulmassa vetäen. Massan on todella painuttava rakoihin ja täytettävä ne kunnolla siten, ettei sinne jää ilmahuokosia tai koloja.
Annetaan kuivahtaa ja pestään sienellä. Saumat voidaan vielä viimeistellä pyöreäpäiseksi vuollulla koivutapilla tai muulla sopivalla esineellä. Kun pinta on kuivunut pesun jälkeen, se kiillotetaan puhtaalla, väriä päästämättömällä kankaalla.
Etenkin mattapintaisessa lattialaatoissa on tärkeää, ettei pesuvettä jää seisomaan lattialle päiväkausiksi. Se palaa siihen kiinni ja jälkiä on äärettömän vaikeaa - joskus jopa mahdotonta - saada pois. Silloin lattian ulkonäkö jää pysyvästi epäsiistiksi.