Oma koti Ollille - kunnon pohja perustuksille
Luvat
tulivat aikanaan ja päästiin maankaivutöihin. Hyvä
niin, sillä syksy alkoi jo kylmetä selvästi. Eihän
talvi nykyään rakentamista estä, mutta mukavampihan ulkona
on kaivella kun ei tarvi lunta aurata.
Jatkuva vesisade ei kylläkään ole hyvästä ja jos niin käy, kannattaa vuokrata pumppu imemään pohjalle kertyvä vesi pois. Toinen riesa on kuopan reunojen vähittäinen sortuminen takaisin alas. Silloin ei kannata jäädä odottelemaan liian pitkäksi aikaa.
Ollin tapauksessa säänhaltijoiden toivottiin pysyvän suosiollisina myös toisesta syystä: talo rakennetaan siporex-harkoista ja niiden liimaaminen on niin sanottua märkätyötä. Harkkoja pystyy kyllä liimaamaan jopa 15 asteen pakkasessa, mutta silloin talon joutuu kattamaan teltalla ja lämmityskustannuksetkin nousevat tuntuvasti.
Kunnon talo vaatii kunnon perustukset ja ne puolestaan kunnon pohjan. Maata täytyy vaihtaa joskus muutama sata kuutiotakin maaperän laadusta riippuen; hyvin pehmeillä pohjilla joudutaan lisäksi usein paaluttamiseen. - Turha paaluttamistakaan muuten on pelätä: jos tontti on muuten sopiva, se on kohtuupieni homma kokonaisuuteen nähden, niin työmäärältään kuin kustannuksiltaankin.
Maa-aines on valittava huolella
Ollin tontille tehtiin iso kuoppa ja kun se oli valmis, se täytettiin uudelleen - ihan kuin kotona armeijassa. Siviilissä se kylläkin täytettiin eri tavaralla, ja sitä ennen pohjalle levitettiin suodatinkangas estämään kasvillisuuden tunkeutuminen pohjaan ja perustuksiin.
Pehmeä maa-aines poistettiin konevoimin ja kun uusi aine oli paikallaan sen pinta muotoiltiin siten, että sadevesi valuu tulevan rakennuksen seinustoilta poispäin.
Perustaminen on yksi rakentamisen tärkeimpiä - ellei peräti tärkein - työvaihe. Siksi kiviainesten valinta on tehtävä huolellisesti. Ollin monttuun laitettiin alimmaksi kantava kalliomurske: kun se tiivistyy, siitä saa hyvin kantavan pohjan. Seuraavassa vaiheessa ryhdytään rakentamaan kosteusteknisiä rakenteita - kapilaarikatkoja - ja sen takia tulevien anturoiden alle laitettiin 5-32 mm sepeliä ja pohjan täytöksi 5-16 mm märkäseulottua kalliosepeliä (siitä on valmistusvaiheessa seulottu hieno aines pois veden avulla.)
Kaikki rakennusjäte ja muu roska on pidettävä pois täytemassan seasta. Muuten se alkaa maatua ja vaarana on hajuhaitta, jonka korjaaminen jälkikäteen on erittäin vaikeaa.
Sepeli on lisäksi hyvin ilmaa läpäisevää. Tästä on hyötyä erityisesti alueilla, joilla joutuu varautumaan radon-säteilyyn rakentamalla perustuksista tuuletusputkituksen. Sepeli on turvallinen myös putkirikon sattuessa, sillä ilmava kerros on helppo kuivattaa - tehdään vain pari reikää ja pannaan ilma virtaamaan pumpun avulla.
Dokumentointi on nykyään tärkeä asia pientalotyömaallakin. Maa-aineksen toimittajalta on saatava todistukset siitä, mitä tavaraa talonsa alle laittaa. Monella toimittajalla onkin tuoteselostukset jo valmiina. Nämä pannaan sitten rakennuksen huoltokirjan liitteeksi.
Eikä ole yhtään hullumpi tapa kuvata rakennustaan vaihe vaiheelta, aina raivauksesta lähtien!