Oma koti Ollille - salaojat
Anturavalun
kuivuttua kaivettiin salaojat. Anturoiden allahan oli 16-32 millin vesipesty
sepeli, joten maakosteus ei pääse sitä kautta rakenteisiin
- rakennus tulee siis olemaan todella kuiva myös alhaaltapäin.
Tätä kutsutaan kapillaarikatkoksi.
Anturan viereen kaivettavaan salaojaan käytettiin hienompaa,. 6-13 millin sepeliä. Ojitus alkaa korkeimmalta nurkalta, jossa ojan korkeuden pitää olla vähintään puolen putkenpaksuuden verran alempana kuin anturan alapinta - mitä syvemmällä, sitä parempi. Kaadoissa on tietysti oltava siihen varaa: putken tulee laskeutua vähintään puoli senttiä metrillä; sentti metrillä on vielä parempi.
Joka nurkalle pantiin tarkistuskaivo, joka on noin 30 sentin pystyputki. Salaojaputken tuloaukon alapuolelle olisi syytä jättää ainakin puolen metrin syvyinen sakkakaivo. Kaivon pohjan on luonnollisesti oltava tiivis ja myös yläpää peitetään kannella..
Salaojaputkena
käytettiin 100 mm tuplaseinämäistä, pituusjäykkää
putkea. Pehmeään putkeen syntyy helposti painumia, jotka aikanaan
aiheuttavat tukkeutumia. Kun putkea asetetaan valmiiksi muotoillulle ojanpohjalle,
tarkkaillaan kaadon lisäksi myös sitä, ettei täyttömaa
paina putkea mutkalle. Tarvittaessa pohjalle lisätään hiekkaa
tai kaavitaan liikoja pois.
Koko salaojarakenne on syytä verhoilla kakkoskäyttöluokan suodatinkankaalla, joka estää kasvien juurten tunkeutumisen putkiin. Tämä on erityisen tärkeää kun tehdään matalaperusteisia taloja - juuret tunnetusti hakeutuvat vettä kohden, ja salaojaputken pinnassa on oikein sopivasti reikiä niitä varten!
Ojan ns. vieritäyttöön käytetään hienoa
sepeliä; lekasora on vielä parempaa sillä se toimii myös
lämmöneristeenä.