Tulisija- ja ilmastointiremontti pientalossa
Tulisija- ja ilmastointiremonttikohteena on 1970-luvulla rakennettu omakotitalo, jossa on painovoimainen ilmanvaihto ja kamiinatyyppinen tulisija. Remontissa ilmanvaihto muutetaan koneelliseksi tulo- poistoilmanvaihtojärjestelmäksi, jossa on lämmöntalteenotto. Tulisija vaihdetaan varaavaksi.
"Täytyisi aina valita oikea tulisija oikeaan paikkaan. Tässä talossa niin ei alunperin ole tehty. Kamiina sopii hyvin kesämökille, jossa tarvitaan nopeaa lämmöntuottoa. Kamiinan hetkellinen lämmitysteho voi olla 10 - 12 kilowattia, mutta sen lämpö loppuu saman tien, kun liekki sammuu. Tasalämpöiseen omakotitaloon sopii varaava tulisija, jonka lämmitysteho on korkeimmillaan 8 - 9 tuntia palamisen jälkeen ja joka luovuttaa lämpöään pari vuorokautta", sanoo rakennusmestari Heikki Perkiö Tiileri-tehtailta.
Hän muistuttaa, että tulisijaremontti täytyy aloittaa asianmukaisista suunnitelmista ja rakennusluvista, jos talossa ei aiemmin ole ollut tulisijaa. Jos hormi on olemassa, ja vaihdetaan tulisijan tyyppiä, kannattaa pyytää paloviranomaisia tutkimaan hormin kunto ja soveltuvuus suunnitellulle tulisijalle.
"Joka tapauksessa täytyy tutkia perustukset, että ne kestävät taloon tulevan kokonaan uuden tulisijan tai vaihdettavan tulisijan painon. Jos hormi on valmiina, se tietysti sanelee paikan, mutta muuten pitää miettiä, missä takalle olisi paras paikka asumisviihtyvyyden ja arkkitehtuurin kannalta", Perkiö sanoo.
Ilmastointiremontilla parannetaan talon sisäilman laatua. Sekin alkaa suunnittelusta.
"Lähtökohtana ovat voimassaolevat ohjeet ja määräykset, jotka määräävät ilmanvaihtotarpeen asunnon koon ja henkilömäärän mukaan. Sisäilman tulisi vaihtua kokonaan joka toinen tunti", sanoo suunnittelija Tapio Åhlman Vallox Oy:stä.Ilmanvaihtojärjestelmä toteutetaan käytännössä siten, että ns. likaisiin tiloihin -keittiö, pesutilat, wc:t, kodinhoito- ja vaatehuoneet - sijoitetaan poistoilmapisteet. Puhtaisiin tiloihin eli olohuoneeseen, makuuhuoneisiin ja työhuoneeseen tuodaan esilämmitettyä, suodatettua puhdasta ilmaa. Ilmavirtojen siirtyminen varmistetaan riittävillä raoilla ovien alla.
Yksi koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän hankalista kohteista on sauna. Åhlmanin mukaan hyväksi havaittu tapa saunan ilmanvaihdon järjestämiseen on raitisilmaventtiilin sijoittaminen kiukaan yläpuolelle ja kahden poistoventtiilin käyttö. Toinen sijoitetaan tuloventtiilin ristinurkkaan, toinen lauteiden alapuolelle. Saunottaessa suljetaan katossa oleva poistoventtiili, jolloin ilma kiertää alempana olevan venttiilin kautta.
Tulisijan muuraus; lämmöntalteenotto
Vanhan kaminan alustan purkamisen jälkeen entinen hormin liitosreikä muurataan umpeen ja uusi liitos tehdään hormin alaosaan. Seinää vasten asennetaan 10 mm palovilla ja kantavan laatan päälle muurataan yksi harkkokerros, joka tasataan. Sen päälle asennetaan bitumihuopa mahdollisen laatasta nousevan kosteuden katkoksi.Takan pohja muurataan tulitiilistä tulenkestävällä laastilla. Tulipesään käytetään taloustulitiiltä, joka muurataan liimasaumalla, yläpalotilaan käytetään painavampaa massatulitiiliä ja savimuurilaastia. Takan runko ja kuorimuuraus erotetaan toisistaan 10 mm palovillalla.
Remonttitakan muuraus on muurarille helppoa, sillä kaikki tiilet on tehtaalla esisahattu oikeaan muotoon ja numeroitu. Takan kokoaminen käy nopeasti. Takka toimii vastavirtaperiaatteella, jolloin 2/3 ilmasta ohjataan tuhkaluukun ja 1/3 takkaluukun kautta.
Tulipesässä palamislämpötila on noin 600 astetta, yläpalotilassa 900 astetta ja poskikanavien alaosassa enää noin 200 astetta. Vastamuuratun takan pitää antaa kuivua kunnolla ennen ensimmäistä lämmityskertaa, mielellään muutama viikko. Sen jälkeenkin lämmitys aloitetaan hyvin varovasti polttamalla ensimmäisessä pesällisessä vain muutamia tikkuja.
Tulisijan käyttöönotto
Kun tulisijamuuraus on saatu valmiiksi, uunin annetaan kuivua vähintään kolme viikkoa ennen ensimmäisten tulien tekoa. Kuivumista voi nopeuttaa lämpöpuhaltimella hieman. Kun ensimmäiset tulet tehdään uuniin, vanha sanonta kuuluu, että silloin poltetaan vain piirustukset. Sen jälkeen voidaan päivittäin polttaa hiukan tikkuja. Kun uuni on saatu lämpimäksi tällä keinoin, voidaan aloittaa varsinainen lämmittäminen. Paras tapa on polttaa pesällinen kerrallaan reilulla ilmamäärällä, jolloin palaminen tapahtuu puhtaasti. Jos lämpöä tarvitaan enemmän, voidaan polttaa pesällinen aamuin - illoin.
Ennen koneellisen tulo-poistoilmanvaihtojärjestelmän käyttöönottoa sen jokainen tulo- ja poistoventtiili on säädettävä suunnittelijan ilmoittamaan arvoon. Järjestelmän sydän on lämmöntalteenottolaite. Tuloilma kiertää laitteeseen kahden helposti puhdistettavan suodattimen kautta. Laitteeseen kuuluu myös jälkilämmitysyksikkö, jolla voidaan lämmittää talvisaikaan sisään otettava ilma sopivaan lämpötilaan, jotta vältytään vedon tunteelta. Lämmöntalteenotto pystyy ottamaan poistoilman lämmöstä noin 60 %, joten jälkilämmityksen tarve ei yleensä ole kovin suuri.
Lämmityskennoston teho kuitenkin heikkenee selvästi, jos se pääsee likaantumaan. Nykyaikaisissa ilmanvaihtokojeissa onkin ilmaisimet, jotka näyttävät, milloin lämmöntalteenottokennosto on puhdistamisen tarpeessa. Samalla on syytä puhdistaa suodattimet, jotka paperikasettia lukuun ottamatta voidaan pestä miedolla saippuavedellä. Myös lauhdevesiputki pitäisi puhdistaa ainakin kerran vuodessa.
Järjestelmään sisältyy kaksi äänenvaimenninta raitisilmapuolella ja poistopuolella yksi.
Ilmastointijärjestelmän säätö
Ilmastointijärjestelmän säätö tehdään kukin poisto- ja tuloventtiili kerrallaan suunnittelijan ilmoittamiin arvoihin. Kanaviston alipaine mitataan, ja valmistajan ilmoittamasta säätökäyrästä katsotaan oikea säätö. Tärkeää on, että kukin venttiili lukitaan sen sisäpuolen mutterilla oikeaan asentoon, jolloin sitä ei vahingossa voi kiertää kiinni. Venttiileitä puhdistettaessa pitää muistaa nostaa ne paikoiltaan kehyksineen.
Järjestelmä voidaan ottaa käyttöön säätämisen jälkeen.