Rakennus- ja remonttitieto

Sokkelin pinnoitus omakotitalossa

Kuten kaikessa pinnoittamisessa, pohjatyöt on rouhepinnallekin tehtävä kunnolla ja varattava niihin riittävästi aikaa. Säätiedotukset on syytä kunnella huolellisesti, sillä niin helle kuin hallakin ovat pahasta.

Jotta lopputulos olisi kaunis, sokkeli on oikaistava ja sen pinta tasoitettava. Sen vierustat on kaivettava auki siten, että tuleva rouhepinta jää hiukan maanpinnan alapuolelle. Betonipinnasta kopsutellaan suurimmat nystyrät ja epätasaisuudet pois ja voidaanpa vielä käydä koko pinta läpi hiomakiven kanssa. Harkkopinnan kohdalla tämä vaihe voidaan sivuuttaa; silmämääräisesti kuitenkin varmistetaan, että se on suunnilleen virheetön.

Pinnat on pidettävä kosteina

Pestään sokkeli vedellä harjan kanssa - kaikki lika ja pöly on saatava pois. Jos sokkeli on joskus maalattu, maali on poistettava. Muuten laasti - ja sen mukana rouhe - tulee vääjäämättä tippumaan pois.

Oikaisulaasti vedetään mieluiten pilvisenä, viileänä päivänä. Vähimmäisvaatimus on se, että työstettävän pinnan on oltava varjossa. Jos pinta on ehtinyt kuivua pesun jälkeen, se on syytä kastella uudelleen ennen kuin laastia ryhdytään levittämään.
Luetaan säkin kylkeen painetut ohjeet tarkasti. Laastihan levitetään pystysuoraan pintaan ja siksi sen löysyyden on oltava tarkalleen oikea: vettä ja jauhetta on sekoitettava oikeassa suhteessa. Hyvin muurattuun lekaharkkosokkeliin laastia kuluu noin 8-10 kg neliölle, tiiviiseen betonipintaan hiukan vähemmän.

Itse laastin levittäminen ei ole sen suurempaa taidetta - lyödään tavaraa kauhalla sokkeliin ja levitetään se lastalla, jonka pituus voi olla 30 - 50 cm. Halutessaan voi käyttää kahta eri pituista lastaa, joista lyhyemmällä on helpompi levittää ainetta ja pitemmällä sitten viimeistellä pinta tasaiseksi.

Kun oikaisulaasti on vedetty, sitä kastellaan vuorokauden verran ohuella vesisuihkulla aina kun pinta alkaa muuttua harmaaksi. Näin saadaan aikaan huomattavasti parempi tarttuvuus kuin nopeasti kuivahtavaan pintaan. Tarvittaessa tehdään kevyt välihionta ja ved3etään vielä toinen kerros - kastelu aivan kuten ensimmäisenkin kerroksen kohdalla. tehtioin kerroksia sitten yksi tai useampia, ilman lämpötilan pitäisi pysyä ainakin viikon verran yli +5 asteessa!

Rento ranneliike varjon puolella

Rouheita saa monissa eri sävyissä. Omasta värisilmästään epävarmalle pinnoittajalle on hyviä valintaoppaita. Kiviaines on kooltaan 2...5 mm kokoista ja se pitää seuloa parin millin seulassa ennen työn aloittamista.

Jos rouhe on kovin likaista - kuten se useimmiten on - se kannattaa samalla myös pestä vesisuihkulla, mutta silloin sen on annettava kuivahtaa ennen kuin sitä aletaan lyödä kiinni.

Luetaan taas sekoitusohjeet kiinnityslaastisäkkien kyljistä ja tehdään seos kookkaassa muoviastiassa sähköporakoneen sekoitusvispilällä. Annetaan mömmön seistä 10-15 minuuttia, jotta liima-aineet pääsevät liukenemaan kunnolla, sekoitetaan vispilällä vielä viitisen minuuttia ja sitten seos on valmista käytettäväksi. Laastia valmistetaan vain sen verran kuin ehditään tehdä valmista pintaa ennen sen kuivumista. Kannattaa siis olla tarkkana.

Työ aloitetaan taas varjon puolelta; muuten lämpötila saa kyllä olla mukavan lämminkin. Pilvinen ja viileähkö sää sopii tietysti parhaiten. Sokkeli kastellaan etukäteen, ettei kuiva pinta pääsisi imaisemaan huolellisesti tehdyn laastimme sisältämää nestettä itseensä - siitä olisi seurauksena huono tarttuvuus.

Ainetta lyödään sokkeliin kauhalla ja levitetään erityisellä kammalla, jonka hammaskoko on 6x9 mm: yhdeksän millin korkuiset ja kuuden millin levyiset hampaat kuuden millin välein. Hammaspuolella vetäen saadaan aikaan oikea ainepaksuus, ja kamman sileällä puolella kerros sitten tasoitetaan. Pyritään mahdollsimman hyvään lopputulokseen - tämähän on nyt se lopullinen pinta, johon rouhe kiinnittyy!

Rouhe lyödään laastiin nopealla, pyyhkäisevällä liikkeellä. Oikean ranneliikkeen oppii varsin nopeasti. Tahmaiseen pintaan tarttunut kiviaines painellaan heti tasaiseksi solukumipohjaisella lastalla. Rouhetta rapisee heitettäessä maahan, ja siksi sinne kannattaakin levittää muovia, jonka päältä ylimääräinen aine saadaan kerättyä talteen.

Koko levitettyä laastipintaa ei saa lyödä täyteen kiveä, vaan on aina lopetettava noin 20 - 30 senttiä ennen sen reunaa. Tästä lähdetään levittämään seuraavaa laastialuetta. Jos näin ei tehdä, tuloksena on rumia saumakohtia joita ei saa häivytetyksi niin millään.


>Lisää rakennus- ja remonttitietoa