Remonttivinkki: Ulko-oven korjaus
Ulko-ovi on yksi talon kovimmalle rasitukselle joutuvista osista. Sen on kestettävä tuulet ja tuiskut, rajut lämpötilojen vaihtelut ja sisäilman kosteuden muutokset, puhumattakaan huonosta käsittelystä - useinkos oviparka paukautetaan kiinni mahdollisimman kovaa ihan tarkoituksella...Remonttikohteemme ovi suostui aukeamaan kunnolla enää talvisin ja kuivina kesäpäivinä. Sateella ja muina vuodenaikoina se tapasi turvota niin, että sekä vieraiden että isäntäväen oli kuljettava takaovesta. Ongelmakohta oli oven alareuna, joka oli jo ehtinyt vähän revetäkin.
Varsinainen alkusyy oli se, että ovi ei saanut suojaa oikein mistään - sen päällä ei ollut katosta tai lippaa, joten vesi pääsi esteettä valumaan sitä pitkin kynnykselle.
Tällaisen vian korjaaminen voidaan suorittaa useammallakin tavalla. Saranoita voidaan monissa, varsinkin uudemmissa ovissa säätää erillisen ruuvin avulla. Jos oven rakenne sallii, sitä voidaan höylätä alapäästä muutaman millin lyhyemmäksi - aika usein tämän kylläkin estävät oven reunoihin istutetut metalliliuskat.
Esimerkkikohteessa ovea olisi voitu höylätäkin, mutta ongelma päätettiin hoitaa säätämällä saranoiden upotusta oven puitteisiin. Alemman saranan kohdalla ei varaa paljon ollut, mutta yläsaranan takana puuta oli vielä sen verran, että taltalla saatettiin poistaa tarvittavat millit.
Ensin yläsarana oli tietysti otettava pois paikaltaan, ja sitä varten ovea piti kallistaa varovasti. Vähänkin laadukkaampi ulko-ovi on painava laitos, ja siksi ammattitaitoisesta "piräskii-miehestä" on nyt suuri apu. Ovi on vain alasaranansa varassa ja jos se pääsee kaatumaan, vahingot ovat suuret, koska alasarana murtuu varmasti. Yksinään tekevän onkin paras ottaa koko ovi pois kalikalla vipuamalla ja siirtää se turvallisesti sivuun, vaikka tämä hidastuttaakin työtä huomattavasti.
Apurin pitäessä ovea pystyasennossa syvennetään taltalla saranan lovea. Liiallisuuksiin ei kannata mennä, ettei ongelma muutu päinvastaiseksi ja ovi ala pantata yläreunasta. Kolme milliä on hyvä lähtökohta.
Kannattaa myös varata käsille ruuveja, jotka ovat alkuperäisiä paksumpia. Tässä tapauksessa vanhoja ruuveja oli pyöritelty aikaisemminkin ja kova käsittely rasittanut niitä entisestään, joten ne istuivat aika löysästi paikallaan.
Kun yläsarana on taas ruuvattu paikalleen, kokeillaan oven käynti. Esimerkkitapauksessa tämä riitti ja taloon pääsee taas etuovesta säällä kuin säällä. Jos lisäsäätöä tarvitaan, kannattaa tutkia mahdollisuutta lyhentää ovea höyläämällä. Uusia, säätöruuvein varustettuja saranoita löytyy hyvin varustetuista rautakaupoista.