Remonttivinkki: Takanluukun ympäryslaattojen korjaus
Takka veti ja palveli hyvin, mutta kovassa käytössä luukunsuun alareunan pienet laatat olivat alkaneet irrota. Palapeliä pelattiin muutama vuosi, mutta kun irtolaattojen määrä lisääntyi niin, että imurointikin alkoi käydä mahdottomaksi, päätettiin korjata asia.Ongelma lienee varsin yleinen. Syy on tiedossa: laattojen kiinnitykseen aikoinaan käytetty laasti. Laastit eivät kestä suuria kuumuuksia ja usein toistuvaa lämpölaajenemista ja -kutistumista. Saneerauslaasti on hiukan elastisempaa, mutta sekään ei jaksa ajan mittaan vastata edestakaisin jauhavaan liikkeeseen.
Kun kerran korjaamaan alettiin, päätettiin ehostaa suuaukon muutkin reunat. Pyydettiin peltiseppää avuksi ja hän valmistikin sopivat kappaleet sekä sivuille että ylös. Ammaattimies osasi miettiä homman valmiiksi ja suunnitteli systeemin niin, että sivupellit kantavat yläkappaleen. Näin sen kiinnittämiseen ei tarvittu ruuveja - suuaukon yläosan tiilet joutuvat nimittäin käytössä koville, joten niiden poraamista on syytä välttää.
Homma aloitettiin poistamalla vanhat laatat ja puhdistamalla niiden alus. Työkaluna voi käyttää melkein mitä hyvänsä riittävän terävää ja lujaa lastantapaista, jolla laastinjäämät saa raavittua irti.
Reunapellit kiinnitettiin kahdella ruuvilla kumpikin. Peltiin porattiin hiukan käytetyn ruuvin paksuutta väljempi reikä, sillä peltihän laajenee myös lämmetessään. Näin se pääsee elämään tarpeen mukaan vääntelemättä ruuveja tai itseään.
Muoviproppuja tulisijan ruuveihin ei tietenkään voi käyttää. Se ei ole toisaalta tarpeenkaan, sillä on ruuveja, jotka voidaan vetäistä vaikka suoraan betoniin ilman minkäänlaisia proppuja.
Tässä tapauksessa kävivät aivan tavalliset 5 x 20 mm ruuvit, sillä kahitiili huokoisena materiaalina sallii sen. Porattiin tiileen 4 millin reikä ja siellä pitää. Iskua ei ole syytä käyttää - kahitiili ei ole kiinni muurauksessa kovin tiukasti!
Laatat leikattiin leikkurilla ennakkosuunnitelman mukaisesti. Ulkonäöllisistä syistä päädyttiin katkaisemaan normaalimittaiset laatat keskeltä - näin vaikutelmasta tuli hallitumpi. Reunimmaisten palasten sisäkulmat leikattiin viistoon, mikä onnistuu kunnon leikkurilla aivan hyvin.
Kiinnitykseen käytettiin erityistä kuumakestosilikonia, joka kestää hetkellisesti jopa 300 asteen kuumuutta. Ainetta levitettiin pistoolilla reilusti, sillä tarkoitus oli saada koko laatanalus täyteen joustavaa massaa: tätä paikkaa tullaan kuitenkin varmasti kolhimaan haloilla. Jos massaa laitettaisiin vain pisteittäin, laatta saattaisi murtua helpostikin.
Laatat saumattiin vielä silikonilla. Näin oli saatu aikaan joustava paketti, joka varmasti antaa periksi sen mitä kuuluukin. Loppusilauksen antaa tavallinen ruokaöljy - valurautaosat käsitellään sen avulla aivan kuten paistinpannu, eli hierotaan öljyä sopivalla rätillä kaikkiin mutkiin ja vetimiin. Tämä käsittely on syytä uusia silloin tällöin.
Silikonin kuivumista on hyvä odotella vuorokauden verran, sen jälkeen takka on käyttövalmis.
Työkalut ja tarvikkeet:
- mittanauha ja kynä, jolla voi piirtää laattaan
- lasta tai muu työväline vanhan laastin raapimiseen
- laattaleikkuri
- pora ja teriä
- ruuveja
- silikonia laattojen kiinnittämiseen
- silikonia laattojen saumaamiseen
- pistoolipuristin