Remontti-Reiskan resepti kosteusvaurioiden havaitsemiseksi ja korjaamiseksi:

Pitäkää aistit tarkkoina, korjatkaa heti ja asukaa oikein

Kosteusvauriolla tarkoitetaan tilannetta, joissa vesi on päässyt tekemisiin kosteutta kestämättömien materiaalien kanssa ja aiheuttanut sen pilaantumista. Osa on lähtöisin vesikatolta - siis vuotoja piippujen juurissa, reikiä aluskatteessa, väärin asennettuja sadevesikouruja, tai olemattomia tuuletusrakoja eristeiden ja vesikatteen välissä, tai puuttuvia harjatuuletuspiippuja ja venttiileitä päätykolmion yläosasta. Merkittävä osa liittyy perustuksien kautta kapillaarisesti nousevaan kosteuteen.

Rakenteiden oltava kuivia - betonilattiaa myöten

Kosteus rakennuksessa voi olla peräisin jo talon rakennusajoilta, jolloin puhumme rakennuskosteudesta. Se tarkoittaa sitä, että taloa on rakennettu kosteissa olosuhteissa. Esimerkiksi syyssateiden aikaan rakennus on voinut olla vielä kattamatta, jolloin vesisade on kastellut runkorakenteet eivätkä ne ole päässeet kuivumaan ennen eristystöitä ja rakenteen sulkemista. Tämän seurauksena saattavat varsinkin puurunkoisessa talossa ruveta sinistäjähome- ja lahottajasienet kasvamaan tuhoisin seurauksin.

Toinen hyvin yleinen rakennuskosteuden lähde pientalossa on ns. märkätyöt. Jos niille ei anneta riittävästi aikaa kuivua, on varmaa, että ongelmia alkaa esiintyä. Esimerkiksi lattiabetonista haihtuu vettä 5-10 litraa neliöltä, ennen kuin se saavuttaa tasapainokosteutensa. Jos tällainen kostea betoni päällystetään muovimatolla, alkaa matto kupruilla jonkin ajan päästä. Arvata vain saattaa, mitä kaikkea tiiviin muovimaton alla mahtaa kasvaa. Parketin asennus kostean betonin päälle puolestaan aiheuttaa puun turpoamista ja jopa itiökasvua.

Pesutilojen kosteus- ja vesieristykset tehtävä huolella

Yleisin kosteusvaurion kohta rakennuksessa on pesutilat - yksinkertaisesti siitä syystä, että siellä käsitellään eniten vettä koko rakennuksessa. Kosteiden tilojen rakentamisesta ei ole ollut riittävästi tietoa tai sitä ei ole käytetty. Hyvin usein myös suunnitelmat ovat olleet näiden tilojen kohdalta vajavaisia.

Pesutiloista ovat puuttuneet vesieristeet jopa kokonaan tai ne on toteutettu puutteellisesti. Suihkutiloja on rakennettu levyseinillä eikä niihin ole sivelty lainkaan kosteussulkuainetta vesieristyksestä puhumattakaan. Levyjen saumat ja nurkat on jätetty eristämättä kermipohjaisella aineella, joka sallii rakenteen lievän elämisen eristyskyvyn huonontumatta.

On myös sellaisia tapauksia, joissa pesuhuoneen seinälevyn taakse on laitettu höyrynsulkumuovi ja pinnalle sivelty kosteussulkuaine, pesuhuoneen ollessa rakennuksen ulkoseinällä. Höyrynsulkumuovia ei saa laittaa tällaisiin paikkoihin.

Yhteen aikaan vaadittiin lattian ja seinän rajaan laitettavaksi kulmanauha, joka estää veden menon rakenteisiin juuri seinän ja lattian liitoksesta. Todellisuudessa tuolla nauhalla ei ole niin suurta merkitystä kun on annettu ymmärtää, jos nurkkaus on tiivistetty huolellisesti silikoonilla. Vesi menee joka tapauksessa laatan saumasta läpi betoniin kulmanauhan vierestä, siis noin 5 - 7 cm:n päästä seinästä, kastelee lattiabetonin, betonia pitkin vesi imeytyy puurakenteisiin homehduttaen ja lahottaen ne pilalle. Sen takia pesutilojen lattialle on laitettava yhtenäinen, kermipohjainen kaukalo, joka nousee 10 -15cm seinille estäen veden pääsyn muualle kuin lattiakaivoon. Kermi sallii myös betonissa mahdollisesti tapahtuvan kutistumahalkeaman - eristyskyvyn kärsimättä.

Kannattaa tarkistaa myös, että lattiakaivon ja koroterenkaan liitos on tiivis eikä sieltä pääse kosteutta lattian alle.

Jos seinämät on rakennettu kiviaineksesta, tiilestä, siporexista tai vastaavasta, on ne siitä huolimatta käsiteltävä kosteussulkuaineella ja vesieristettävä roiskevesialueelta. Se ei suojele pelkästään pesuhuonetta, vaan pikemminkin seinän takana olevaa tilaa. Jos kosteutta pääsee seinän sisään, se kellastuttaa toisella puolella olevan tapetin tai pukkaa maalin seinästä pois.

Läpiviennit ovat yksi kostean tilan Akilleen kantapäistä. Esimerkiksi suihkun hanakulmat, jotka tulevat seinästä läpi, on aina tiivistettävä elastisella sauma-aineella, silikoonilla tai vastaavalla homesuojatulla kitillä. Peitelevynä oleva kromattu hela ei todellakaan pidä vettä.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että kosteat tilat rakennetaan niin, että suihkussa voidaan käydä ennen laatoitusta. Laatta on todellakin vain koriste, eikä mikään vedeneristäjä.

Muu rakennuksen sisältä tuleva kosteus tiivistyy useinmiten vedeksi sähköputkien ja rasioiden kohdalle, paikkoihin, joista höyryn- tai ilmansulku on puhkaistu tai pintalämpötila alentunut. Jos rakennuksessa on vielä ylipainetta, tämä vaurioittaa puurakenteet hyvinkin nopeasti. Toinen kosteuden tiivistymispaikka on kylmät huonosti eristetyt kohdat rakennuksessa, esim. nurkat, lattian ja seinän liittymät jne.

Korjauksen yhteydessä poistetaan ensin vaurion aiheuttaja: mietitään, kuinka rakennetta on muutettava, että vaurioita ei vastaisuudessa pääse syntymään.

• eliminoidaan ilmavuodot ja tehdään rakennukseen lievä alipaine ilmanvaihtolaitteilla
• poistetaan kaikki kastuneet lämmöneristeet ja kuivataan rakenteet
• puurakenteissa korjaustyöt ulotetaan noin 50 cm home- ja lahovaurion ohi, koska sienirihmasto on niin pientä, että sitä ei voida nähdä
• niistä kohdista, joissa rakenteita ei voida vaihtaa, poistetaan home mekaanisesti kaapimalla
• käsitellään vaurioituneet kohdat ko. tarkoitukseen tehdyllä desinfiointiaineella

Äärimmäisen tärkeää on huolehtia siitä, että rakenne pysyy tulevaisuudessa kuivana.

Lattiat ja seinät kuivaksi kumilastalla

Monta kertaa ihmiset hätääntyvät, kun löytävät pesuhuoneidensa laattojen saumoista mustia pilkkuja, hometta ja itiökasvustoa. Monet luulevat seinien olevan läpihomeessa. Hätääntyminen on ihan ymmärrettävää, mutta vaurio ei välttämättä johdu rakenteen sisään päässeestä kosteudesta, vaan se on seurausta liian kosteasta ilmasta.

Tätä niinsanottua pintahometta syntyy, kun suihkussa käydessä vettä, saippuaa ja iholla olevia ravinteita roiskuu ympäri seiniä ja lattiaa, eikä sitä viitsitä kuivata saatika pestä. Vaikka lattiassa olisi kuinka jyrkät kaadot hyvänsä, jää vettä aina useita litroja klinkkereiden saumoihin, samoin kuin pisaroita seinille. Moni antaa veden jäädä lattialle ja seinille ja odottelee sen haihtumista. On kuitenkin selvää, että mitä vähemmän aikaa pinnat ja rakenteet ovat alttiita kosteudelle, sen terveellisempää se on rakennukselle.

Tämäntyyppisen kosteuden varmin torjuntakeino on se, että vesi lakaistaaan kumilastalla pisaroina lattiakaivoon. Toimenpide ottaisi aikaa vain noin puolisen minuuttia, mutta tämäkin on monille ihmisille liikaa. Luotetaan vain siihen, että talolla on 10 vuoden takuu ja, jos hometta esiintyy, teetetään pesuhuone uusiksi 9,5 vuoden kuluttua rakennuttajalla. Saadaanhan siinä samalla uutta ilmettä asunnolle, ja mikä parasta rakennuttajan piikkiin.

Samaan aikaan tingitään lämmityskustannuksista, pienennetään lämpöjä ja tungetaan ilmanvaihtohormiin villahousuja. Järkevämpää olisi tietysti tuulettaa jäljelle jäänyt kosteus taivaan tuuliin riittävän lämmityksen ja ilmanvaihdon avulla, tai vaikka ikkunaa avaamalla. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistuttaa, että yksi kuutio 20 asteista ilmaa pystyy sitomaan itseensä ainoastaan noin17 grammaa vettä - ajatelkaa, vain yskänlääkemitallisen! Syntyy aikamoinen lämmönhukka, jos 2-3 litraa vettä haihdutetaan pelkästään tuulettamalla. Järkevämpää on kuivata irtovedet lastalla ja tehotuulettaa jäännöskosteus pois. Pyykinkuivauksesta sisätiloissa aiheutuu aivan samanlaisia ongelmia. Asunto ei ole pyykinkuivatuspaikka!

Hyvät lukijat, jos tunnistatte itsenne ja omat asumistapanne tästä kappaleesta muuttakaa niitä ihmeessä jo oman terveytenne takia! Asunto on ihmisen suurimpia hankintoja elämänsä aikana, ei ole mitään järkeä pilata sitä tahallisesti väärillä käyttötottumuksilla. Kun vielä otamme huomioon, että rakennuskanta on ylivoimaisesti arvokkain kansallisomaisuutemme, kohdelkaamme sitä sille kuuluvalle arvokkuudella.

Kosteus pyrkii sisään ulkoseinistä ...

Sadevesi voi aiheuttaa vaurioita katolla, mutta vesi piiskaa myös rakennuksen seinät. Ne tulisi rakentaa niin, että ne hylkivät vettä. Jos vettä kuitenkin pääsee syystä tai toisesta seinän sisälle, sen tulee valuu alapäästä pois vahingoittamatta rakenteita ja lopun pitäisi tuulettua sieltä pois. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jokainen seinän korkeusmetri vaatii pientalossa yhden senttimetrin levyisen tuuletusraon. Siis kolme metriä korkeaan ulkoseinään tarvitaan vähintään kolme senttiä leveä tuuletusrako. Kerrostaloissa on omat sääntönsä.

Hyvin yleinen kosteusvaurio on ulkoseinän rungon alapään lahoaminen siitä syystä, että alajuoksu sijaitsee maanpinnan alapuolella ja sokkelia on nostettu keinotekoisesti ns. valesokkelilla. Jos sisäpuolella betonilattian pinta sijaitsee pohjajuoksun yläpuolelle, niin tässähän meillä on aikapommi valmiina.

Puurunkoa ei saa viedä lattiapinnan alapuolelle. Samanlaisen ongelman aiheuttaa puutteellisesti tehty vedeneristys perustusten ja puurungon välillä. Jos tähän yhdistyvät vielä huonosti tehdyt salaojat, niin on yhtälö valmis. Vesi nousee kapillaarisesti perustuksia pitkin ylös aiheuttaen maalin irtoamisen sokkelista, rappauskaan ei tahdo pysyä kunnolla kiinni.

Ensimmäisiä oireita nousevasta kosteudesta on harkkoperustuksissa niiden ruuduttuminen, eli saumat näkyvät kosteina slammauksen läpi. Yleensä esiintyy myös valkeata kalkkihärmää, vaikka kesä on jo pitkällä ja ympäristö on muuten kuivaa. Tällaisissa tapauksissa tarkastakaa salaojienne toiminta. Varmistukaa myös siitä, että ne ovat oikealla korkeudella hieman anturan alapinnan alapuolella. Estäkää myös pintavesien pääsy sokkeliin erillisellä perusmuurilevyllä, joka on pinnaltansa profiloitua sisältäpäin mahdollisesti tulevaa kosteutta varten.

... ja lattian läpi

Puurakenteisten rossipohjien yleisin lahoamisen syy on alapuolen puutteellinen tuuletus tai virheellisesti tehdyt salaojatyöt. Ei ole harvinaista, että talon alla on jopa reilun kokoinen vesiallas. Kosteus pääsee tällöin imeytymään rakenteisiin altapäin aiheuttaen itiökasvustoa ja lahovaurioita.

Betonin päälle rakennetut puulattiat voivat saada ns. maakosteutta betonin läpi vääränlaisen sora-aineksen käytön takia. Täytön tulisi olla kyllin karkeaa estääkseen kosteuden kapillaarisen nousun. Kosteutta voi muodostua lattian alle myös ns. kylmäsiltakohtiin, jossa ulkoa tuleva viileys, joskus jopa pakkanen ja sisältä tuleva ilmankosteus kohtaavat ja tiivistyvät vedeksi. Ongelmakohtiin kuuluvat myös erilaiset vesi- ja viemäriputkivuodot lattioissa.

Jos vettä pääsee kantavan betonilaatan ja pintalaatan väliin, se on kuivattava sieltä koneellisesti ja se on erikoismiesten työtä. Lattiaan porataan reikiä, joista välitilaan imetään kuivatettua ilmaa ja toisista reiÕistä puhalletaan se pois.

Kondensiovesikin voi vahingoittaa

Puutteellisesti eristetyt ilmanvaihtoputket samoin kuin kylmävesiputketkin aiheuttavat pidemmän päälle kosteusvauriota. Kun sisältä tuleva lämmin ilma virtaa ilmanvaihtokanavassa lämmittäen sen, ja ulkona olevan pakkanen kylmettää putkea ullakkotiloissa puutteellisen lämmöneristyksen vuoksi, muodostuu putken pinnalle kondensiovettä. Päästessään rakenteisiin se aiheuttaa kosteusvaurion. Samanlainen tilanne muodostuu kylmävesiputkien ulkopintaan, kun vettä juoksutetaan voimakkaasti putkessa ja lämmin ilma pääsee suoraan vaikuttamaan putken seinämään.

Pitäkää aistit tarkkoina

Kaikille kosteusvaurioille on yhteistä se, että pitkälle ehtiessään niistä muodostuu vakavasti otettava terveyshaitta. Yleisimmät oireet ovat nuha, nenän tukkoisuus, limainen tai kuiva yskä sekä hengenahdistus. Kroonisia keuhkoputkentulehduksia esiintyy kosteusvauriotaloissa asuvilla huomattavasti useammin kuin terveissä taloissa asuvilla henkilöillä. Muita oireita ovat silmän sidekalvotulehdukset, iho-oireet, tulehduksiin liittymätön kuumeilu, väsymys sekä huonovointisuus. Lapsilla, jotka asuvat sairastuneissa taloissa, esiintyy useammin nielurisa-, poskiontelo, -ja keuhkoputkentulehduksia, kuin terveissä taloisa asuvilla lapsilla.

Jos teillä on tämän tyyppisiä oireita ja ne helpottuvat huomattavasti kotoa poissa oltaessa, kannattaa epäillä mahdollista kosteusvauriota - etenkin jos siihen liittyy rakennuksessa havaittavia merkkejä kosteudesta, esimerkiksi ummehtunut haju tai voimakkaasti huurtuvat ikkunat. Ummehtuneesta hajusta kannattaa kysellä kotonanne käyviltä vierailta, koska monesti oma nenä on jo turtunut tuohon hajuun ja luullaan, että se on vain meille kuuluva ominaishaju.

Em. ongelmia havaitessanne ottakaa ensimmäisenä yhteyttä kunnan terveystarkastajaan, hän tekee homepöly- ja itiömittauksen. Ikävä kyllä, joissakin kunnissa ja kaupungeissa terveystarkastajalla on jopa puolen vuoden jonot. Silloin ei kannata epäröidä kääntyä maksullisten palveluiden puoleen, terveys on sen verran kallis asia. Jos itiökasvusto on silminnähtävää, ei rahoja kannata tuhlata mittauksiin, vaan järkevää on ruveta heti poistamaan oireilun syitä ja korjaamaan vaurioita.

Syyt selville ja korjaukset käyntiin ajoissa

Mitään yksityiskohtaista ja yleipätevää korjausmenetelmää ei ole olemassa, vaan korjaustyöselitys on tehtävä aina tapauskohtaisesti. Jos et ole rakentamisen ammattilainen, käänny pätevän, kosteusvaurioiden parissa työskennelleen sunnittelijan puoleen. Monta kertaa on käynyt niin, että kerran "muka hyvin korjattu", on aiheuttanut vielä suuremman vahingon rakennukselle, terveyshaitoista puhumattakaan.

Lähtökohtana on aina se, että ensin tutkitaan mikä on vaurion syy, eli mistä se johtuu. Kun syy on löydetty, pitää aina miettiä, onko se ainoa mahdollinen syy vaurioihin. Kun kaikki mahdolliset syyt on poistettu, voidaan itse vauriota ruveta korjaamaan. Mitään hometta ja lahoa pysyvästi tappavaa myrkkyä ei ole olemassa, vaan pahin "vihollinen" niille on kuivuus.

Kosteusvaurioiden kohdalla ikävä totuus on se, että niitä on ollut ja niitä tulee aina olemaan. Kaikki ne ovat kuitenkin korjattavissa, eikä rakennus ole pilalla ja arvoton vaikka se olisikin kokenut kosteusvaurion. Muistakaa aina se, että mitä nopeammin vaurion havaitsemisesta ryhdytään toimenpiteisiin, sen pienemmät ovat korjauskustannukset. Kaikista kalleimmaksi korjaaminen muodostuu silloin, kun korjataan, vasta kun on pakko.

Terveisin

Remontti-Reiska