Tee vesieristys oikein - Remontti-Reiska neuvoo

Vesieristys tehdään aina ensin seiniin. Lattia vesieristetään vasta sitten, kun seinät on laatoitettu, sillä vesieriste ei kestä mekaanista rasitusta. Se tarkoittaa, että eriste rikkoutuu, jos sille esimerkiksi putoaa vasara, laatta tms. terävä esine, ja se myös hiertyy rikki kengän alla. Siksi lattia vesieristetään viimeiseksi, ja laatoitetaan heti kun eriste on kuivunut.

Kivipinnalle kuten siporexille vedetään ensin kahteen kertaan primer tartuntasillaksi, ensimmäinen kerros 1:1 laimennetulla liuoksella, toinen kerros laimentamattomalla liuoksella. Kunkin kerroksen kuivuminen kestää puolesta tunnista kahteen tuntiin riippuen työmaan olosuhteista.

Markkinoilla on useita toisiaan muistuttavia vesieristysjärjestelmiä, joissa massa levitetään joko telaamalla tai siveltimellä. Moniin kuuluu myös vahvikekangas ja kulmanauha. Joissakin järjestelmissä on lisäksi erikseen muotoillut kulmakappaleet sisä- ja ulkonurkkaan, lattiakaivoon ja läpivienteihin.

Eristäminen aloitetaan kulmista, joihin nauha kiinnitetään massalla. Nauha laitetaan myös siporex-laatoista liimatun tai harkoista muuratun pesuhuoneen seinään siltä varalta, että se ottaa vastaan talon kuivumisessa mahdollisesti ilmaantuvat halkeamat. Eriste levitetään kahteen kertaan. Menekkiä on tarkkailtava: jotta tuotevastuulain mukainen kuluttajansuoja säilyisi, vesieristysmassaa on käytettävä valmistajan ohjeen mukaisesti ja riittävästi.

Jos pesuhuone tehdään levyrakenteisena, pohjustus voidaan tehdä myös suoraan laimentamattomalla primerillä. Levyjen saumat ja ruuvin kannat peitetään butyylinauhalla. Itse eriste levitetään kahteen kertaan, mieluiten ristiin. Lattiakaivon vesieristämisessä on tärkeää, että kiristysrengas tulee kaivon yläpintaa alemmaksi. Rengas on hyvä tiivistää butyylimassalla, jotta esim. pesukoneen poistovesi ei roiskeinakaan pääse kaivon sisältä vesieristeen alle. Saunassa ei tarvitse vesieristää seiniä, mutta lattian eriste on hyvä nostaa seinälle niin ylös, että se varmasti ulottuu riittävästi seinäpaneloinnin taakse.

Vanhoissa ohjeissa ristiriitaisuuksia

Keuhkovammaliiton projektipäällikkö, tekn.lis. Juhani Pirinen on tutkinut vanhoja kosteudenhallintaan liittyviä suunnitteluohjeita ja havainnut, että niissä annetaan ristiriitaisia ohjeita. Liiton kuntotutkijan työssään hän on myös havainnut, että kosteusvaurioituneet rakenteet löytyvät usein sellaisenaan jostakin vanhasta ohjeesta. Pirisen mukaan suurin osa vanhoistakin ohjeista on hyviä - esimerkiksi vuodelta 1943 löytyy rakennuksen perustamisohje, joka sisältää kapillaarikatkot anturoiden alle ja perustusten vedenpoistojärjestelmän - mutta ohjeet ovat sallineet myös selvästi riskirakenteita. Pirisen mukaan esimerkiksi ympäristöministeriön pitäisi ottaa kokonaisvastuu ohjeiden yhdenmukaistamisesta. Isännöitsijöiden suuntaan puolestaan on katsottava siinä, että asunto-osakeyhtiöissä laaditaan ja käytetään huoltokirjoja.