Ääneneristysmääräykset tiukkenevat

Uudet, entistä tiukemmat ääneneristysvaatimukset otettiin käyttöön 1.1.2000.

Ihmiset häiriytyvät hyvin erilailla asuntoonsa naapurista tai muualta kuuluvista äänistä. Ongelman neutraalille tarkastelulle antavat lähtökohdan rakentamismääräykset, joissa on määritetty minimitasot toisaalta ns. askeläänille ja toisaalta ilmaääneneristykselle. Uudet entistä tiukemmat ääneneristysvaatimukset tulivat voimaan jo lokakuun alussa 1998, mutta pitkän siirtymäajan takia niitä on käytännössä pakko noudattaa vasta vuoden 2000 alusta lähtien.

Uusilla määräyksillä on tarkoitus panna paremmin kuriin etenkin askeläänet kerrostaloissa. Suurin sallittu askeläänitaso laskee 58 desibelistä 53 desibeliin. Toisaalta myös ilmaääneneristystä koskevat vaatimukset kiristyvät nimenomaan kerrostaloissa ja nousevat samalle tasolle kuin rivi- ja paritaloissa.

Varsinkin askeläänitasoa koskevat vaatimukset asuinkerrostalossa nousevat lähelle keskieurooppalaista tasoa. Tämä johtaa erilaisten kelluvien lattiaratkaisujen yleistymiseen ja perinteisten massiivivälipohjien massan kasvamiseen kymmenillä prosenteilla.

ASKELÄÄNENERISTYS

Tähän asti 58 desibeliä
Jatkossa 53 desibeliä

Myös ilmaääneneristystä koskevat vaatimukset kiristyvät jonkin verran nousten nyt samalle tasolle kerros- ja rivitaloissa.

ILMAÄÄNENERISTYS

Pienin sallittu arvo 55 desibeliä.

Uudet tiukemmat määräykset suosivat paikalla rakennettavien betonitalojen rakentamista. Paikalla valetussa betonirungossa on vähemmän saumakohtia kuin elementtirakenteisissa taloissa. Saumat ovat alttiita työvirheille ja niihin saattaa ajan mittaan syntyä halkeamia. Paikallavaletussa laatassa on myös tavallisesti enemmän massaa, josta on etua ääneneristyksessä - etenkin matalien äänien kantautumisen kannalta.

Lisätietoja: Kestävä kivitalo-projekti.