Verhoilukivillä uutta ilmettä sisäpintoihin

Asukas näki messuilla betonista valettuja, täysin luonnonkivestä valmistetuilta näyttäviä verhouskiviä ja ihastui niihin kovasti. Sellaiset piti saada kotiin: ensin TV- ja viihdehuoneen ikkunaseinälle, ikkunoiden väliin ja myöhemmin kukaties ulos: näitä voi nimittäin käyttää myös ulkona.

Paras asennusalusta on kivipohjainen materiaali. Tässä seinä oli kipsilevyä ja sekin on ihan hyvä, kunhan rakenne sen alla on täysin elämätön. Mielellään se saisi myös olla erikoiskovaa laatua. Sementtikuitulevy olisi maan mainio alusta.

Aivan ensimmäiseksi kipsilevyyn vedettiin kosteussulku, jonka tarkoitus on ehkäistä kiinnitykseen käytettävän saneerauslaastin imeytyminen siihen ja kartongin irtoaminen. Aine levitetään isommille alueille telalla, ikkunoiden pieliin ja vastaaviin pienempiin paikkoihin siveltimellä. Paras tulos saavutetaan, jos levyn pinta on vielä aivan neitseellinen, jolloin kosteussulku tarttuisi levyyn "pintaa syvemmältä". Tässä tapauksessa innokas maalari oli ehtinyt vetää väriä levynkin pintaan, mutta kyllä näinkin kivet seinään saadaan.

Kivet on jätetty tarkoituksella epäsymmetrisiksi, jolloin seinään pintaan syntyy laattojen kesken samanlaisia tasoeroja kuin oikeilla, luonnonkivestä tehdyillä paloilla seinäpinnassa syntyisi. Näitä saa katsoa todella tarkasti ja läheltä, eikä niitä silti erota betonista valetuiksi. Kivien korkeus on kymmenen senttiä ja laatikossa on aina kolmea eri pituutta.

Kosteussulun kuivahdettua laatoitus aletaan aloitusriman päältä aivan kuin lähdettäisiin tekemään tavanomaista seinälaatoitusta. Kivien sivuista hiottiin nopeasti hohkakivellä valunystyrät pois, etteivät saumat ala juosta.

Saneerauslaastia levitettiin liipillä - ei siis kammalla! - seinään ja laatan selkäpuolelle, jolloin saadaan aikaan 100 % tartunta.

Tärkeintä on pitää silmällä sitä, ettei vahingossakaan pääse syntymään niin sanottua "votsisaumaa" - siis monen varvin korkuista, yhtenäisenä jatkuvaa pystysaumaa. Kun kiviä on kolmen mittaisia, ne on helppo asetella siten, että tältä vältytään.

Valmistuserissä on pieniä sävyeroja, joten kannattaa ensin tehdä koeladonta lattialle ja erojen tasaamiseksi ottaa kiviä vuorotellen eri laatikoista.

Laastia ei pidä levittää kerralla liikaa, jolloin se on vaarassa kuivua. Kannattaa aina arvioida ensin, mikä on oma työnopeus ja millaisia verhoiltavan pinnan sille asettamat rajoitukset: esimerkiksi tässä seinässä mahtui riviin viisi kiveä, joista kolme jouduttiin katkaisemaan. Kovin suurelle alalle laastia ei siis levitetty, koska katkominen otti aina oman aikansa. Jos työn alla olisi iso, yhtenäinen seinä voitaisiin edetä rohkeammin.

Urakkaa helpottavat tosin huomattavasti valmiit ulkokulmapalat, joiden ansiosta kiviä ei tarvitse jiirata erikseen. Kivet katkaistaan timanttilaikalla ja koska jokseenkin kaikki palat voi käyttää, hukkapaloja jää yllättävän vähän.

Työ tekijäänsä opettaa: tässä huomattiin pian, että on hyödyksi valmistaa etukäteen pieniä puukiiloja: esimerkiksi joka toisen varvin jälkeen pannaan pitkä vatupassi kivien päälle ja oikaistaan rivi näiden kiilojen avulla tarkasti vaakasuoraksi. Näin seinästä tulee todella hyvän ja huolitellun näköinen.

Joka Kodin Asuntomarkkinat 29.9.2006