Matala ja tiivis - kaupunkiasumisen suuri mahdollisuus

Suomen asutuksen painopiste siirtyy etelään puoli kilometriä vuodessa. Vauhti on pysynyt samanlaisena kymmeniä vuosia, viime aikoina kiihtynyt eikä varmasti tule ainakaan hiljenemään. Muuttajien asuntotarpeisiin ja asumistoiveisiin on kuitenkin vastattu ja vastataan edelleen tavalla, joka jättää paljon toivomisen varaa. Haluaisimme asua pientalossa hyvien palvelujen lähellä, mutta vaihtoehtoina ovat käytännössä joko kerrostalolähiö tai kaupungin takareunalla sijaitseva rivi- tai omakotitalo.

On selvää, ettei perinteistä omakotitaloaluetta voi rakentaa kaupunkien ydinalueille. Silti uusien kerros- tai pientalolähiöiden rakentaminen kauas laita-alueille heikentämään jo ennestään liian pirstoutunutta yhdyskuntarakennetta ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto: suomalainen kaupunkirakenne on jopa pääkaupunkiseudulla niin väljä, että pientalomainen lisärakentaminen on täysin mahdollista. Ratkaisu voisi olla ns. "matala ja tiivis" rakentaminen - tämä tarkoittaa käytännössä kaksi- tai -kolmikerroksisten omakotitalojen rakentamista pienehköille tonteille kaupunkiympäristöön.

Rakennustapa on varsin yleinen muualla Euroopassa - Hollanti ja Tanska mainitaan usein edelläkävijöinä. Suomessa se on ollut tuntematon vaihtoehto jo pitkään. Viime vuosisadan alkupuolelle saakka se kuitenkin oli kaupunkirakentamisen valtasuuntaus: esimerkkejä löytyy Loviisasta Ouluun.

Tämän perinteen katkeamiseen on etsitty syytä niin kaavoituksesta kuin gryndereistä. Historia varmasti painaa nykyisten kaavoittajien ajatuksissa, sillä 20-luvun funktionalismi todellakin merkitsi olennaista parannusta kaupunkilaisten asumiseen, eikä suuren maaltamuuton poikima 60- ja 70-lukujen betonilähiökään suinkaan ollut kaikille asuinolojen huononnus, muutettiinpa siihen maaseudulta tai kaupungista.

Viime vuosina asiaa on tutkittu useammallakin taholla. Tammikuun lopulla saatiin luettavaksi raportti "Matalan ja tiiviin asuntorakentamisen perusteluja" joka on tiivistelmä Ekoinfra-ohjelman ja Helsingin kaupunginkanslian rahoittamasta "MATTI"-esitutkimuksesta. Tätä marraskuussa 2001 valmistunutta hanketta, jonka loppuraportti on tarkoitus julkaista myöhemmin keväällä on vetänyt VTT:n tutkija Pekka Lahti. Lahti esitteli tuloksia tuoreeltaan Huippuseminaari 2002-tilaisuudessa 25. tammikuuta 2002.

Rakentamalla oikeaan paikkaan säästetään oikeassa paikassa

Suomalainen kaupunki on tyypillisesti harvaan rakennettu, mutta lisä- ja täydennysrakentaminen jäävät jostain syystä säännönmukaisesti uusien alueiden rakentamisen jalkoihin. Seurauksena on hajanainen yhdyskuntarakenne jonka palvelut ovat heikot. Vuonna 1994 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että jo olemassa olevilla asuntoalueilla on valmiina täydennysrakennuspotentiaalia peräti 4,3 miljoonalle asukkaalle. Tästä selkeästi suurin osa voitaisiin toteuttaa matalana ja tiiviinä - ja tämä pätee myös pääkaupunkiseutuun.

Kun yhteiskunta lisäksi säästäisi tuntuvasti rakentamalla alueille, joilla katu- ja muu tekniikka - ns. tekninen infrastruktuuri) on jo valmiina, kaavoittajan haluttomuus matalaan ja tiiviiseen rakentamiseen jää mysteeriksi. Joitakin poikkeuksia toki on: Tampereen Amuri jatkaa kelpo perinnettä, uusista alueista jännittävimpiä lienee Helsingin Pikku-Huopalahti.

Hyvin mielenkiintoinen alue rakennetaan Helsingin Konalaan. Tämän rakennusneuvos Olli Lehtovuoren mukaan nimensä saaneen alueen on suunnitellut ennakkoluulottomuudestaan tunnettu arkkitehti Eric Adlercreutz. Lehtovuoreen tullaan rakentamaan erityyppisiä pientaloja, joiden huoneistoalat vaihtelevat 89 - 140 neliöön. Rakennuttaja on VVO ja nämä vapaarahoitteiset talot myydään hitas-ehdoin.

"Tuloksia on tarkoitus hyödyntää täysimääräisesti tulevissa matalan ja tiiviin asuntorakentamisen kehityshankkeissa," VTT:n raportti toteaa. Raportissa ehdotetaan myös kehittäjäverkoston luomista - hankkeita suunnitellaan useissa kymmenissä kohteissa Sodankylästä Espooseen ja kokemusten ja ajatusten vaihto on tarpeen.

Lue myös: Kerrospientaloja kasvukeskuksiin