Vesi rauhoittaa ja raikastaa puutarhassa
Veden rauhoittava merkitys puutarhassa on kiistaton ja perinteet sen käytölle pitkät. Muinaisessa Egyptissä ja Mesopotamiassa vesi oli puutarhan olennainen osa ja tarunomaisissa Babylonian riippuvissa puutarhoissa kerrottiin olleen lähteitä ja jopa osittain ylöspäin virtaavia puroja. Lähi-idän maihin ja Intiaan on puolestaan vaikuttanut vahvasti islamilainen puutarhakulttuuri, joka on saanut vaikutteensa koraanista.
Kuivilla alueilla puutarhoissa käytettiin paljon vettä, aluksi ruoan tuottamiseen mutta myöhemmin myös visuaalisena elementtinä. Persiassa ja Intiassa olivat suosittuja niin sanotut 'neljän reitin puutarhat', joissa kaksi vesiallasta ja niitä reunustavat vesireitit muodostavat ristikuvion. Tunnetuin esimerkki näistä lienee Taj Mahalin puutarha.
Myös kiinalaisissa puutarhoissa vedellä on ollut pitkään suuri merkitys. Toisin kuin islamilaisessa, tarkan symmetrisessä suunnittelussa kiinalaiset korostivat luonnonmukaisuutta niin vesiaiheissa kuin istutuksissakin. Usein puutarhan suunnittelikin taidemaalari tai runoilija.
Japanilaisissa kulttuurissa puutarhoissa piti ehdottomasti olla pieni järvi ja ellei sitä ollut, se symbolisoitiin valkealla hiekalla tai marmorimurskalla. Järven keskeltä nousi saari - joko oikeaan järveen tehty tai kivellä symboloitu.
Myös kreikkalaisessa ja italialaisessa kulttuurissa vesi oli puutarhassa olennainen elementti. Lähteiden uskottiin olevan lahja jumalilta, joten niiden viereen rakennetut puutarhat olivat pyhiä. Myös temppeleitä rakennettiin lähteiden viereen ja myöhemmin lähteitä alettiin koristella patsain ja suihkulähtein.
Renessanssin Italiassa veden käyttö monipuolistui entisestään ja aikakaudelle tyypilliset aatteet näkyivät myös puutarhoissa. Uskottiin että ihmisen äly on rajaton ja että ihminen on luonnon yläpuolella. Vesiaiheet olivat sen mukaisesti suuria ja massiivisia ja ne koristeltiin erilaisia hahmoja esittävillä patsailla.
Barokkiajalla puutarhasuunnittelussa oli tyypillistä matemaattinen järjestelmällisyys. Merkittävin tuon ajan puutarhuri oli ranskalainen André Le Nôtre, joka suunnitteli muun muassa kuuluisan Versaillesin puutarhan.
Englantilaisessa puutarhasuunnittelussa taas suosittiin luonnollista kauneutta ja maisemapuutarhatyyliä, myös vesiaiheissa: esimerkiksi suihkulähteitä pidettiin keinotekoisuuden tunnuksena. 1700- ja 1800-lukujen taitteessa puutarhuri Humphrey Repton toi kuitenkin suihkulähteet englantilaiseen puutarhatyyliin hiljaisen veden, kuten luonnonmukaisten lampien rinnalle.
Perunakuopan pohjasta silmänilo
Nykyään niin sanottua keinotekoisuutta hyödynnetään paljon puutarhojen vesiaiheissa. Synteettisten materiaalien käyttö on mahdollistanut altaiden ja lähteiden rakentamisen myös kuivaan ympäristöön. Tällä kertaa rakennamme pihapiirissä sijaitsevaan, vanhan maakellarin jäljiltä syntyneeseen kuoppaan luontoon hyvin istuvan pikku lammen suihkulähteineen. Paikalla on aivan ihana mustikkavarpukasvusto ja kuopan ympärillä sammalta.
Käytämme vesiaiheen tekoon muun muassa allaskumeja, joilla toteutus saadaan toimimaan helposti. Ympäristöstä löytyy paljon sopivaa luonnonkiveä, jota hyödynnämme runsaasti. Kuopan reunalla mukavasti leviävä sammal jätetään paikalleen. Istutuksia tulee vain pariin kohtaan. Keskelle varaamme paikan katseenvangitsijalle.
Kuoppa kaivetaan auki ja puhdistetaan oksista ja kasveista siten, että ympäröivä maasto säilyy mahdollisimman ehjänä. Kuopan pohjalle laitetaan hiekkaa epätasaisuuksien tasoittamiseksi. Se on tehtävä huolellisesti, jotta vältytään allaskumin rikkoutumiselta.
Suodatinkangas
Hiekan päälle levitetään suodatinkangas, joka sekin osaltaan suojelee allaskumia.
Allaskumi
Tähän paikkaan riittäisi kyllä allasmuovikin, sillä sitä paljon vahvempi allaskumi on tarkoitettu ennen kaikkea isoihin altaisiin.
Katseenvangitsijaksi oli tällä kertaa kaksi vaihtoehtoa: hauska sammakko sekä modernimpi graniittisoikio, jonka keskelle oli sovitettu pallo. Petri sai valita näiden välillä ja päätyi sammakkoon. Se sopii kivasti tähän luonnonmukaiseen ratkaisuun, vaikka myös soikio olisi tyylikkäässä graafisuudessaan sille hyvä kontrasti.
Sammakon jalustaksi tulee ison kiven päälle nostettu vanha ämpäri, jonka sisälle asennetaan pumppu. Ämpäriin on leikattu reikiä sammakon vedenottoputkea ja pumpun vedenottoa varten. Se ankkuroidaan paikalleen - ja samalla maisemoidaan - kookkailla kivillä. Sammakko tulee siten istumaan kivellä, joka kohoaa hiukan vedenpinnan yläpuolelle.
Istutukset:
Lammikko ympäristöineen halutaan pitää mahdollisimman luonnonmukaisena. Siksi istutuksiin valittiin tällä kertaa vain kahta kurjenmiekkaa: luonnonvaraisenakin vesistöjemme rannoilla hyvin yleistä keltakurjenmiekkaa (Iris pseudacorus) sekä aivan sammakon viereen istutettavaa, sinisin kukin kukkivaa ja hauskasti valko-vihreälehtistä tuoksukurjenmiekkaa (Iris pallida 'Variegata'). Molemmat sopivat auringosta puolivarjoon. Kasvit istutetaan tiiviiseen, kivistä tehtyyn petiin - toinen vaihtoehto olisi valmis istutuskori - ja pidetään huoli siitä, että multa pysyy paikoillaan. Muita vesiaiheen ympärille sopivia kasveja ovat esimerkiksi alpit, jättipoimulehti, konnantatar, ruttojuuret, rentukka, punalatvat, osmankäämit, kullerot ja luhtalemmikit.
Keltakurjenmiekka
Tuoksukurjenmiekka
Altaan kumireunat siistitään ja se täytetään vedellä. Sen jälkeen reunat maisemoidaan kivillä, jotta ne sulautuvat mahdollisimman huomaamattomasti ympäristöönsä.
Sapokan vesipuisto - vesiaiheita upeimmillaan
Sapokanlahti sijaitsee Kotkan Kotkansaaressa, keskustan ruutukaava-alueen ja Katariinan kaupunginosan välissä. Vielä 1980-luvulla se vastasi yhä huonommin niitä odotuksia, joita vesistöstään kiinnostuneilla kuntalaisilla oli - ja kotkalaisethan tunnetusti rakastavat rantojaan ja saariaan. Lahti haisi. Tutkimukset paljastivat, että siellä oli käynnissä erilaisia mätänemisprosesseja. Esitettiin vaihtoehtoja, joista yksi oli jopa täyttää lahti ja muuttaa se venekentäksi. Onneksi näin ei käynyt, vaan se päätettiin puhdistaa ja muuttaa olosuhteet sellaisiksi, ettei vesi pääsisi saastumaan uudelleen. Myös lahden rannat tuli saattaa arvoiseensa kuntoon.
Luonto oli muokannut paikasta lähtökohdiltaan erinomaisen, mutta alussa oli pulmana löytää keino veden vaihtumiseen poukamassa. Ratkaisu löytyi itsestään, kun raivattiin paikka nyt puiston keskipisteessä sijaitsevalle vesiputoukselle. "Emme tienneet ollenkaan, mitä maastosta paljastuu sen kohdalta", muistelee Kotkan kaupungin hortonomi Airi Kattelus. "Putous tuo nyt korvaavaa vettä, vesi vaihtuu ja sen laatu pysyy hyvänä."
Puiston pohjoinen - keskustan puoleinen - osa on rakennettu voimallisemmin kuin merta lähempänä oleva eteläinen, joka on pehmeämpi ja luonnonläheisempi. Vesirajaan ja myös ylemmäs, erilaisiin porrastuksiin on käytetty graniittipaasia, jotka on saatu vanhojen talojen kivijaloista. Jotkut isoimmista kivistä ovat syntyneet teollisesti, eri valmistusprosessien sivutuotteina ja hankittu puistoon poiskuljetushinnalla. Tälle hakatulle kivelle luo hienoa vastakohtaa puistossa runsaana esiintyvä luonnonkivi ja esimerkiksi putouksessa onkin käytetty molempia.
Kasvivalikoima on tarkoin harkittu ja monipuolinen. "Puistoon on pyritty luomaan ympäristöt sekä aurinkoisten että varjoisten paikkojen kasveille", Kattelus kertoo. "Olemme pyrkineet valikoiman monipuolisuudella myös siihen, että puistossa olisi jatkuvasti uutta nähtävää koko kasvukauden ajan."
Valaistus on puiston olennainen osa. Illan hämärtyessä, kaikkina vuodenaikoina alueen yli sata erikoisvalaisinta syttyvät ja tuovat esiin toisenlaisen vesipuiston - mielikuvituksellisen satumetsän, johon valot ja varjot luovat jännittävän tunnelman. Värillisiin valoihin perustuva valaistusta käytetään harkitusti eri kohteissa.
Mikä sitten olisi vesipuistoammattilaisen oma suosikkivesiaihe? "Sehän riippuu esimerkiksi pihan koosta", Kattelus hymyilee. "Aivan pieni allaskin voi olla kiva, vaikka nykyisin pitääkin olla varovainen, ennen kuin suosittelee lintujen juottoallasta. Kyllä semmoinen ihan pienikin vesiaihe tuo lisää elementtejä puutarhaan. Veden solina on niin rauhoittavaa."
Vesiaiheet vaativat melko paljon hoitoa, joten kannattaa ottaa jo etukäteen huomioon tiettyjä asioita. Levän kasvu saattaa muodostua nopeasti ongelmaksi etenkin lammessa tai lammikossa, jossa vesi kiertää hitaasti. Se värjää veden ikävän vihreäksi. Kasvun hidastamiseksi altaan liepeille voidaan istuttaa varjostavia taimia ja pohjalle kellulehtisiä kasveja, esimerkiksi lumpeita. Altaaseen putoavat roskat tulee poistaa säännöllisesti, jottei kauniiksi tarkoitetusta vesiaiheesta muodostu pahanhajuista lätäkköä. Seisovaa vettä kannattaa pitää liikkeessä pumpun avulla. Pumppua ja suodatinta on huollettava säännöllisesti ja syksyllä, ennen pakkasia pumppu on tyhjennettävä, puhdistettava ja tuotava sisätiloihin.
Kustannukset:
Sammakko ja pumppu 180 euroa
Allaskumi 200 euroa
Kasvit 40 euroa
Suodatinkangas 30 euroa
Yhteensä 450 euroa
Pioni MTV3 27.3.2007