Värit puutarhassa
Värit ja niiden yhdistelmät ovat yksi puutarhan keskeisimmistä elementeistä. Eivät ainoastaan kasvien värit, sillä puutarhan värimaailmaa suunnitellessa on otettava huomioon paitsi kasvien, myös sinne sijoitettavien esineiden ja ympäröivien rakennusten väritys.
Kasvikunnanhallitseva väri on vihreä, joka esiintyy puutarhassakin monin eri sävyin. Eniten kasvit vaikuttavat kuitenkin katsojaan kukintojensa kautta. Kukilla puutarhaan saadaan yhtä hyvin ihastuttavia väriläikkiä kuin hillittyjä värikokonaisuuksiakin. Jokainen kukkaryhmä antaa puutarhaan ja sen tunnelmaan oman, ainutlaatuisen leimansa. Varjoisaan paikkaan istutettavan kasvillisuuden pääpaino on kylläkin lehtimuodoissa ja vihreän eri sävyissä, mutta aurinkoisemmassa paikassa voidaan toteuttaa hyvinkin iloisesti räiskyviä värikimaroita.
Mikäli värien käyttö ja niiden yhdisteleminen toisiinsa tuntuu hankalalta, voi turvautua värioppiin ja sen lainalaisuuksiin. Tutkimalla vanhastaan tuttua työkalua, väriympyrää jokainen pääsee nopeasti perille siitä, millaisia tunnelmia eri värit keskenään luovat. Valkoinen ryhmä tai ryhmä, jossa värit sointuvat sävy sävyyn viestii hillittyä eleganssia, vastaväreistä toteutettu on puolestaan pirteän eloisa.
Värejä ei tarvitse olla paljon, jotta asetelmaan saadaan dramaattisuutta. Tehokkaan näköisen istutusalueen saa aikaan esimerkiksi väreillä vihreästä sinisen kautta harmaaseen. Kun näiden joukkoon lisätään harmaita, yksivuotisia kasveja ja oikein syvänpunainen daalia, kokonaisuus on todella säväyttävä.
Vanha ja suojainen pihamiljöö
Pihapiirimme kuuluu 1700-luvulla valmistuneeseen taloon. Rakennus on kokenut hiljattain suurehkon remontin, jonka aikana myös pihamaa myllättiin auki. Tulevan perennapenkin paikalla oli kasa kiviä - oikeastaan oikein sopivasti, sillä järjestelemällä ne uudelleen istutusalue korotettiin maasta ja luotiin sille haluttu muoto.
Purkutalojen kivijaloista saadaankin puutarhoihin komeita ja kestäviä ratkaisuja: tällaiset kivet ovat erinomaisia askelmina sekä erilaisissa tukimuureissa ja rajauksissa.
Koko istutusalue täytetään mullalla. Se on halkaisijaltaan kaksi metriä, joten siihen on syytä laittaa hoitokäytävä. Käytävän pinnaksi käytetään niin ikään pihalta löytyneitä, ihania tiiliä. Multa on niin kuohkeaa, että sitä on syytä tampata polun kohdalta tiiviimmäksi ennen tiilien asettamista. Kun tiilet ladotaan sopivasti lomittain, käytävästä saadaan elävän näköinen.
Kovin kestäviähän ne eivät tietenkään ole, vaan seuraavat talvet tulevat kohtelemaan niitä kaltoin. Kyllä ne kestävät kuitenkin hyvässä lykyssä monta vuotta - rasitushan ei ole suuri, koska polun käyttö on aika satunnaista - ja niitä jää vielä kelpo varasto, josta voi vielä pitkään noutaa täydennystä rapautuneiden tilalle.
Alueen taustana on pitkä ja aika yksitoikkoisen - suorastaan tylsän -näköinen puuaita, jota vasten pannaan nojaamaan muutama heinäseiväs ja niihin ruuvataan sopivan mittaiset pätkät myös vaakasuoraan. Kun tätä ristikkoa vasten kasvamaan istutetaan köynnöksiä, vaikutelma paranee huomattavasti. Seipäät painetaan yksinkertaisesti maahan, joten ne maatuvat aikanaan - mutta niitähän saa lisää ja ne on helppo vaihtaa uusiin...
Sateenkaaren värit väriympyrästä
Kun aletaan valita kasveja perennapenkkiin, sormi menee helposti suuhun. Minkälaiset värit sopivat yhteen? Käyttökelpoinen apuväline on perinteinen väriympyrä. Siinä ovat kaikki sateenkaaren värit tietyssä järjestyksessä. Kolme perusväriä - keltainen, sininen ja punainen - hallitsevat kukin yhtä ympyrän kolmannesta. Näiden välissä ovat sekoitusvärit: esimerkiksi oranssi keltaisen ja punaisen, tai violetti sinisen ja punaisen välissä. Sävyjä keltaisesta punaiseen pidetään "lämpiminä", sinisestä vihreään "kylminä".
Musta ja valkoinen puuttuvat ympyrästä - eihän niitä löydy myöskään kasvien väreistä! Kasvien "valkoinen" väri syntyy yksinkertaisesti terälehden päällä olevista ilmakuplista, joita on niin paljon, että ne heijastavat kaiken valon takaisin.
Väriympyrää voidaan käyttää monella tavalla. Vastaväriympyrässä keskipisteen kautta kulkeva halkaisija osoittaa vastakkaisella puolella olevia värejä - niin sanottuja vastavärejä (kuvassa vasemmalla). Jos tätä halkaisijaa kääntää kompassineulan tavoin, se osoittaa aina uusia vastaväripareja. Vastaväristen kukkien istuttaminen vierekkäin - esimerkiksi tummansiniset orvokit ja kullankeltaiset keväänvuohenjuuret tai punahattu ja lemmikki - saa aikaan erityisen voimakkaan ja eloisan vaikutelman.
Vastavärejä on usein jo yhdessä ainoassa kasvissa. Hyvä esimerkki on unikko, jolla on hohtavan punaisten kukkien taustana lehtien vihreä.
Kun väriympyrän sisään piirretäänkin halkaisijan asemesta tasasivuinen kolmio, sen kärkien kohdalla olevat värit ovat hyvin erilaisia (kuvassa keskellä). Kolmiota kiertämällä yhdistelmiin saadaan aina uudenlaisia vaihtoehtoja. Kolmisointu syntyy esimerkiksi perusväreistä, sinisestä, keltaisesta ja punaisesta. Puutarhassa tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi kultapiiskua, punahattua ja loistosalviaa.
Tällaisen yhdistelmän kanssa on syytä olla varovainen. Tulos on monen mielestä räikeä. Yhdistelmä muuttuu kuitenkin heti hienostuneeksi, kun värejä murretaan hiukan ja valitaankin esimerkiksi hennon ruusunpunainen pioni, lehmuksenkeltainen poimulehti ja vedensininen ritarinkannus.
Väriympyrästä voidaan myös käyttää vain osa. Pienemmissä istutuspenkeissä voidaan käyttää sen neljännestä, jolla saadaan aikaan rajoituksesta huolimatta hyvinkin eloisa penkki (kuvassa oikealla). Suurempaan penkkiin siirryttäessä voidaan käyttää väriympyrän puolikasta.
Lämpimistä väreistä syntyy eloisia kasviryhmiä. Esimerkiksi ryhmä kullankeltaisia valtikkanauhuksia, tulppaaneja, keltaisia ja oransseja tarhapäivänliljoja ja unikoita muodostaa herkullisen kokonaisuuden.
Viereiset värit ovat erityisen aistikaita. Lilan väriset mirrinmintut, violetit jätti- ja ukkolaukat sekä aniliininpunaiset pensasruusut sopivat hyvin yhteen.
Kun istutusalueelle halutaan kasveja, jotka kukkivat vaaleanpunaisin tai -sinisin kukin, kannattaa aina muistaa hortensia "Endless Summer". Se on pensas, joka käyttäytyy Suomessa kuitenkin perennan tavoin - paleltuu talven tullen maata myöten ja lähtee taas keväällä kasvamaan siitä. Sen hienous on siinä, että se kukkii viikkotolkulla. Kukkien väri riippuu maan happamuudesta: happamalla maalla ne ovat sinisiä, emäksisellä hempeän vaaleanpunaisia.
Aurinkoisella pihalla kukkivat viilentävät pastellisävyt
Koska pihapiiri on vanha, myös perennat valitaan nyt vanhanajan valikoimasta. Värejä ja sävyjä käytetään runsaasti.
Valittaessa perennoja tähän penkkiin käytettiin hyväksi väriympyrän neljännestä, etenkin sen kylmiä ja sinisen puoleisia sävyjä. Perusvaikutelmaa korostaa tietenkin aina ripaus siitä poikkeavaa maustetta - tässä tapauksessa mauste ovat heinä-elokuussa kukkiva väriminttu (Modarna didyma) ja keswä-heinäkuussa kukkiva palava rakkaus (Lychnis chalcedonica). Niiden punaiset kukat antavat ryhmään mukavasti erilaisen säväyksen. Penkkiin valitaan myös:
laventeli (Lavandula angustifolia, kukinta-aika heinä-elokuu
saksankurjenmiekka (Iris Barbata -lajikkeet) joka kukkii kesäkuussa
loistosalvia (Salvia x superba) kukkii kesäkuusta syyskuuhun
aitoukonhattu (Aconitum napellus) kukkii heinä-elokuussa
sarviorvokki (Viola cornuta hybr.) on söpö kiveä vasten rönsyillessään. Se kukkii todella pitkään - toukokuusta aina lokakuulle asti.
nukkapähkämö (Stachys byzantina) kukkii kesä-heinäkuussa. Siinä on hiukan vaalean punertava kukka, mutta se sopii erinomaisesti yhteen taustalle valitun
tuoksuköynnöskuusaman (Lanicera caprifolium) kanssa, jolla on myös punertava kukinto. Se menestyy vyöhykkeillä I - III ja kukkii kesäkuussa tuoksuvin kukin.
raitakuunliljalla (Hosta sieboldii) on heinä-elokuussa vaalean violetti kukka, mutta ennen kaikkea sen lehtien väristys on mainio tuodessaan valoisuutta kartiomarjakuusen (Taxux x media) tuntumaan. Tällainen pieni ikivihreä pensas on perennapenkissäkin usein onnen omiaan; onhan siinä silloin talvellakin hiukan väriä. Kartiomarjakuusi menestyy vyöhykkeillä I-III puolivarjossa ja varjossa.
Hopeamaruna (Artemisia ludoviciana) on perennapenkissä oikein käyttökelpoinen. Sen lehdet tuovat myös valoa ja se on siksi hyvin mukavan näköinen ryhmien taustalla, tässä vanhaa puuaitaa vasten. Aita on toistaiseksi kulahtanut, mutta kun se aikanaan tullaan uusimaan ja käsittelemään punamullalla, hopeamaruna tulee antamaan mitä näyttävintä kontrastia niin aidalle kuin muille istutuksillekin.
Kannattaa muistaa myös penkin kitkemisestä aiheutuva vaiva. Sitä helpottaa erityinen multakate, jota laitetaan viiden sentin kerros taimien tyvelle sen jälkeen, kun on poistettu kaikki rikkakasvit mahdollisimman tarkkaan. Tällainen kate toimii kahdella tavalla: ensinnäkin se ehkäisee rikkakasvien kehittymistä korkean johtolukunsa ansiosta, toisaalta se ajan kuluessa vapauttaa ravinteita istutetuille kasveille. Kate on paras levittää keväällä tai alkukesästä. Sitä lisätään vuosittain entisen päälle.
Katseenvangitsijaksi oli tällä kertaa tarjolla "verkkopupu" - tukeva verkosta valmistettu muotti, jonka tarkoituksena on helpottaa muotoon leikattavan lehti- tai havupensaan muotoilua. Muotti laitetaan pensaan ympärille ja kun verkon läpi kasvavat oksat katkaistaan, pupun muoto alkaa vähitellen hahmottua. Jos muotoon leikattava pensas tuntuu liian vaivalloiselta, muotin voi täyttää myös sammalella ja laittaa esille sellaisenaan.
Valinta osui kuitenkin onttoihin savipalloihin, joiden pintaan oli leikattu viehättävät tähtikuviot. Syy oli se, että pallot sopivat erinomaisesti yhteen tiilipolun kanssa, sen päätteeksi aidan viereen.
Kurkistus aidan toiselle puolelle
Myös väliaidan toisella puolella on huolellisesti vaalittu, vanha pihapiiri. Naapuripihan pintaan on käytetty paljon mukulakiveä, joiden muodostama alue on rajattu katukivillä. Näin pohja ei ole ollenkaan yksitoikkoinen. Erityisen kiva yksityiskohta on se, että pihan keskelle on jätetty istutusalue luomaan pehmeyttä.
Ruukkuistutusten käyttö sopii tällaiseen pihaan erityisen hyvin ja niitä sopiikin sijoittaa sinne niin paljon kuin sielu sietää ja puutarhuri jaksaa hoitaa. Koska piha on todella suljettu ja suojainen, kasvit alkavat kasvaa hyvin aikaisin keväällä. Aurinkoisella seinustalla on jopa tomaatteja, jotka viihtyvät loistavasti tällaisessa paikassa.
Kustannukset:
Heinäseipäät 20 euroa
Koristepallot 19 euroa
Kasvit 122 euroa
Yhteensä 190 euroa
Kivet ja tiilet saatiin paikan päältä
Multa hankittiin Biolanin kuukausitarjouksesta - esimerkiksi 33 litran säkki maksoi noin 33 euroa.
Pioni MTV3 3.4.2007