Kotipuutarhurin heinäkuu

Heinäkuussa moni kotipuutarhurikin on matkoilla tai mökillä. Parasta siis olisikin suunnitella pihansa alusta lähtien niin, että puutarha on kukoistavimmillaan silloin kun on itse paikalla sitä katselemassa! Etelä-Suomessa kukkaloisto on yleensä parhaimmillaan kesäkuussa (monet perennat, sireenit, alppikärhöt ja pensasruusut); heinäkuusta eteenpäin kukkivat puolestaan ryhmäruusut, jalokärhöt ja osa perennoista.

Astiataimia voi istuttaa kasvukauden loppuun saakka, kunhan huolehtii niiden kastelemisesta.

Rikkaruohot ovat -toivottavasti - jo joutuneet tappiolle kunnon kasvien päästyä vauhtiin, mutta niitä kannattaa edelleen aina halutessaan poistaa.

Tuholaistorjunta ja kasvitaudit

Helpointa tuholaisten ja kasvitautien torjuntaa on ennaltaehkäisy: valitaan kullekin lajille mahdollisimman luontainen kasvupaikka ja hoidetaan kasveja hyvin; sopivasti vettä ja lannoitteita.

Sääolot vaikuttavat myös kasvien terveyteen. Kylmät talvet tappavat paljon tuhohyönteisiä ja esim. lehtokotiloita - tosin puutarhurilta voi sellaisena talvena paleltua myös muutama ruusu tai muu arka kasvi.

Pitkät hellekaudet lisäävät härmäongelmia, jatkuvat sateet puolestaan laikkutauteja.

Ensimmäinen torjuntakeino on poimia näkyvät tuholaiset (esim. liljakukot) käsin pois, samaten on syytä poistaa vioittuneet kasvinosat, jotka on toimitettava kaatopaikalle eikä kompostiin. Kirvoihin voi kokeilla ensin reipasta vesisuihkua, sitten voisivat olla vuorossa mäntysuopaliuos, tolu- tai nokkosvesi. Tosin esimerkiksi ryhmäruusujen hoidossa malasiiniruiskutukset ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Kukkivia kasveja ei pidä ruiskuttaa ennen auringonlaskua, jotta niissä vierailevat mehiläiset ja kimalaiset eivät kärsi!

Luvassa synkkiä lukuja lehtokotiloiden limaisiin aikakirjoihin?

Tänä kesänä leudon talven jälkeen juuri lehtokotilot ovat monin paikoin olleet uskomattoman runsaslukuisia. Niitä voi torjua etanansyöteillä, kerätä olutansoilla tai vain poimia käsin - tosin ensimmäisen kilon jälkeen usko voi mennä. Saalis upotetaan kiehuvaan veteen.

Asetoni näkyy tappavan nilviäiset silmänräpäyksessä, mutta sehän ei missään tapauksessa ole ympäristöystävällinen aine joten sitä ei kannata suihkia kasveille, varsinkaan hyötytarhassa - tilkka keräyspurkin pohjalla sen sijaan estää karkumatkat tehokkaasti.

Parhaaksi etanansyötiksi on osoittautunut liiskattu lajitoveri, joka asetetaan sopivaan, varjoisaan paikkaan lähelle kosteaa aluskasvillisuutta. Saalis kerätään parin tunnin kuluttua.

Uusia myrkkyjä kehitellään, sillä nyt kaupoissa olevat ovat käytännössä osoittautuneet usein yhtä tehottomiksi kuin kalliiksi. Niitä odotellessa on edelleen parasta olla torjuntatoimissa liikkeellä heti keväällä, koska suotuisissa oloissa kotilot lisääntyvät nopeasti ja runsaasti. Lehtokotiloiden suosikkipaikkoja ovat rehevät, kosteat ja varjoisat kasvupaikat eli lehdot, joten tontin reunoillekaan ei kannattaisi jättää hoitamattomia alueita.

Tunnettu etanaravintoloitsija tosin huomautti taannoin, että lehtokotilot ovat nyt heinäkuussa myös herkullisimmillaan. Ne vain ovat tuskastuttavan pieniä vannoutuneellekin etanaruoan ystävälle... ja ainakin nuo asetonimarinoidut kotilot on syytä jättää syömättä.

Muista!

Vierailla lomamatkoillasi puutarhakohteissa: puistoissa, kasvitieteellisissä puutarhoissa ja erikoistuneissa taimimyymälöissä.